Another year has passed..

..and still I'm fighting with the same monster, only in different level.

Näemmä taas on kerennyt kulumaan vuosi. Tästä tulevasta vuosipäivästä en ole ylpeä, en ollenkaan. Kuinka moni muistaa, kun kirjoitin vuosi sitten yksityisestä blogista angstiteksteille ? No, se oli lähinnä sitä varten, että sain kertoa tänne silloin itselleni liian arat asiat edes jonnekin. Esimerkiksi tässä pätkä 30. toukokuuta 2013 kirjoitetusta tekstistä (eli kirjoituksesta tulee ylihuomenna tasan vuosi). Ja etukäteen, jos olisin halunnut hakea tällä asialla huomiota olisin tehnyt sen jo vuosi sitten. En ole ylpeä asiasta, mutta onnellinen että olen yhä tässä kirjoittamasa tätäkin tekstiä kaikesta huolimatta. (Ja pienenä taustatietona olin vasta vähän aikaa aiemmin eronnut M:stä ja sitten kuulin sen seurustelevan A:n kanssa, siksi tuo teko)

"Mulla on kylmä. Turvaton olo. Niinkuin voisin hetkenä minä hyvänsä vain lyyhistyä lattialle ja alkaa itkemään. Mutta en mä voi niin tehdä. Mä oon se vahva ihminen. Se joka jaksaa jatkaa kaikesta paskasta huolimatta. Mutta todellisuus on kaikkea muuta. Mä voin ehkä esittää vahvaa ja itsevarmaa 15 vuotiasta tyttöä, mutta sisältä mä oon edelleen se 5 vuotias tyttö, jota alettiin kiusata. Oon liian väsynyt henkisesti. Vedin eilen illalla yli 40 lääkettä, tyhmänä yritin niillä tappaa itteni. Epätoivoinen ja jo valmiiksi tuhoon tuomittu yritys. Haluisin vaan paeta omaa elämääni. Olla edes hetken joku muu..."

Tavallaan pystyn tietyissä määrin edelleenkin samaistumaan tohon tekstiin, mutta nää pari viime tuntia mitä oon miettiny asiaa, oon tajunnut etten kuitenkaan enää yrittäisi tappaa itseäni. Joo, onhan se kova pala ensin kuulla maagiset sanat "mä rakastan sua ja en pystyis elämään ilman sua" ja seuraavassa hetkessä tajuta, että ne sanonut henkilö onkin jo ~viikon seurustellut toisen kanssa. Vaikka enhän mä voi sitä siitä syyttää kun miettii millainen kusipää kakara olin vielä vuosi sitten käytökseltäni.

"The 7 things I hate about you,

You're vain, your games, you're insecure

You loved me, you liked her

You made me laugh, you made me cry

I didn't know which side to buy

Your friends they're jerks

And when you acted like them, just know it hurted

I wanted be with the one I know

And the 7th thing I hate the most that you did

You made me love you."

Miley Cyrus - 7 things, käänsin itse sopivampaan aikamuotoon.

Mutta pakko myöntää, että kaikkein kauheinta oli kuitenkin kuulla se fakta, että kyseinen henkilö lähestulkoon toivoi mun kuolemaa. Ja silti rakastin sitä. Yh, ehkä mun vain piti kokea kaikki ne jätkät jotka kohteli mua paskasti, että pystyin myöntämään itselleni ettei kyseinen sukupuoli ollut oikeastaan edes ikinä vetänyt mua puoleensa. Joten voitanee sanoa, että parempi näin. Mä kiitän ja kuittaan, koska pystyin vihdoin julkistamaan edes yhden (tai kaksi riippuen miten katsoo asiaa) luurangon kaapistani. Vaikka eipä tuo edes mikään kummoinen salaisuus edes ollut...

Paljastetaan nyt sitten täälläkin vielä

Eli varmaan aika lailla kaikki on joko askista, instagramista tai facebookista saaneet tänään huomata, niin ollaan tosiaan Aijan kanssa oltu nyt jonkin aikaa kihloissa ja nyt sitten kerrottiin kertarysäyksellä niille, jotka ei kaikkein läheisimpiin kavereihin kuulu ja oo sitä kautta saanut heti tietää asiasta.

Ps. Leikitään ettei mun sormet oikeesti näytä noin nakeilta :D

Katson salamaa missä jag hengaillaan ikkunassa - hallelujah tipitii !

Öhm... Kehitin näemmä yhdeltä yöllä viisaan otsikon sunnuntaina youtubeen julkaistulle euroviisu videolle. Hiukset ei totellu ja pipokaan ei mua suosinut videon aikana. Tuhma pipo.

Vain sinusta oon selvästi päihtynyt

Tänään matkalla Kauhajoelta kotiin suomipop soitti Jenni Vartiaisen Selvästi päihtynyt- biisin, ja totesin sen sanojen pitävän paikkaansa. Tasan vuosi sitten olin humalassa ja tein känniEmiliaiseen tyyliin todella suuria virheitä. Tänä vuonna mun vappueväiksi päätyi pakastepizza, 1,5L cola-pullo ja Maraboun maailman parhaimpia daim-keksejä. Muutenkin oon rauhoittunut toooosi paljon nyt Aijan myötä. Veri ei vedä enää joka tilaisuuden tullessa vetämään päätä täyteen, oon ollut jo 4 kuukautta ilman nikotiinia, enkä ole muutenkaan enää sellainen rasavilli kuin olin ennen tätä suhdetta. Parastahan tässä on se, ettei Aija ole pyytänyt mua tekemään mitään, vaan lopetin tupakoinnin ja juomisen vain koska itse halusin.

Mulle kuuluu nykyään hyvää, en vain yksinkertaisesti ole löytänyt aikaa jaksamusta kirjoittaa tänne. Nähdään tosiaan Aijan kanssa taas lauantaina ja ens viikonlopun oonkin yksin kotona eläinvahtijana. Ja en haluaisi nyt hehkuttaa mutta... hain lovemillan 3 kaudelle enkä ajatellut että mua edes harkittaisiin koska onhan mun hiukset vähän rajut tyttömäisiin rooleihin. Kutsu koekuvauksiin kuitenkin tuli, joten maanantaina meikä suuntaa kohti Helsinkiä. Oon äiteen kaverin (ja puolveljen kummitädin) luona yötä, tiistaina koekuvaus iltapäivästä ja sitten suunta kotia kohti. Keskiviikkona tarkoitus mennä kouluun taas ja katsella miten tuleman käy.

Mikäli (huom tämä on jossittelua koska never know what happens !)mut valitaan niin saan aika paljolti itseäni kuvaavan hahmon roolin ja pitemmän loman koulusta. Koska itse sarjan harjoitukset ja kuvaukset kestää toukokuun puolenvälin jäljestä kesäkuun alkupuolelle. Ja tosiaan Helsingissä ovat nekin. Mutta silloin varmaan pyytäisin koulusta tehtäviä ja tekisin ne sitten siellä palauttaen ne myöhemmin koululle. Sen kummemmin en ole suunnitellut kun ei tiedä mitä tuleman pitää. "Ainoa varma on vain tämä hetki" Indican biisiä myötäillen. Tietenkin toivon parasta kun oon aina halunnut näytellä, mutta koska sosiaalinen tilanne ja antrofobia niin en osaa edes sanoa miten tulee koekuvaukset onnistumaan.

Videota on myös tiedossa joku päivä ja päivittelen kyllä sitten varmasti tännekin miten koekuvauksissa meni. Näkyillään taas ~