Mulle kuuluu ihan hyvää, joskin olen kauhean väsynyt ja oikeaa kättä kutittaa - meinaan tulla hulluksi, kun en saa raapia!
Tiistai oli oikein mainio päivä, heräsin jo seitsemän aikaan, laittauduin ja lähdettiin Seinäjoelle (oon siis tosiaan porukoilla Jalasjärvellä viettämässä syyslomaa, kissat tietenkin mukana ja alkuviikon myös Aija). Äiti ja Aija olivat siis tosian päättäneet hommata mulle synttärilahjaksi tatuoinnin (ne on parhaita, en vaan tajua miten ne onnistu pitämään sen salassa multa) ja aika oli kymmeneltä. Meillä oli vähän aikaa siinä, niin mentiin käymään Arnoldsissa aamupalalla. Vaan tatuoijapa oli unohtanut koko ajan ja pienen säätämisen jälkeen lupasi tulla tuntia myöhemmin. Jälleen oli aikaa, joten mentiin Subwayhin syömään. Lopulta tatuoija tuli, annoin lapun johon olin piirtänyt symbolit sekä tekstin, jonka halusin hakattavan ihoon. Koska artisteilla on aina oma näkemyksensä, niin tämäkin mukava mies (jolla tosiaan otin mun ekankin tatuoinnin) sai vapautensa tehdä siitä mieluisensa. Ja vitsit miten upealta se näytti jo paperilla, Aijakin myönsi olevansa hieman kateellinen. Puolen tunnin päästä oli siirtokuva iholla ja alettiin hakata. Alun kivulta ei taaskaan vältytty, mutta onneksi ajatusten siirtäminen muualle turrutti tuntoaistia ajan kanssa. Pakko kyllä myöntää, että sen tunnin lopulla, mitä sitä kuvaa hakattiin, niin otti kyllä jo uudelleen kipeää toisen pään herkän sijainnin vuoksi. Mutta lopulta se oli siinä ja vielä upeampana kuin paperilla.
 |
| Juuri otettuna, joten värit hieman vääristyneet. |
Siitä jatkettiin kohti Päivölän Citymarketia, jossa kävin Faunattaressa sopimassa marras-joulukuun tulevasta työssäoppimisesta myös kasvokkain. Puhuttiin kaikki tarvittavat asiat halki ja todettiin, että aloitan Joupin Citymarketin Faunattaressa marraskuun alussa. Ah, oon vain niin onnellinen, kun ei enää tarvitse stressata siitäkin asiasta, enää vaan tarvii hoitaa matkakorvausanomus kuntoon, että pystyn kulkemaan sinne ja takaisin.
Parilla kirpparilla käymisen jälkeen tultiin kotiin, ja koska meikä päivänsankarina oli saanut päättää päivän menun, syötiin me tortilloja. Maittavan aterian jälkeen leikkasin hetken mielijohteesta itselleni otsatukan, josta tuli vahingossa vähän liian lyhyt, ei sellainen mikä ei parissa viikossa kasvaisi oikeaan mittaan, mutta kuitenkin ärsyttävä ero mun mielestä. Siitä jatkettiinkin Aijan kanssa ottamaan kuvia (lue; Aija otti musta kuvia). Koska olen vaativa, niin tietenkin suurimmassa osassa on jotain mun mielestä koko kuvan pilaavaa pikkuvikaa, mutta kyllä sieltä myös onnistuneita otoksia löytyi.
Siitä jatkettiin "tunnin" päikkäreille, jotka venyivät neljään tuntiin. Illasta katsottiin vielä elokuvaa ennen kuin siirryttiin nukkumaan. Keskiviikkona isoveli perheineen tulikin sitten juhlistamaan päivää myöhässä mun synttäreitä ja kaiken syömisen jälkeen mentiin me pihalle potkimaan palloa. Pitänee sanoa, ettei mun sihti ole koskaan ollut hyvä, mutta koska en oo sitten yläasteen potkinut palloa, niin se oli kaikkein surkeimmillaan ja moni sivullinen (avovaimot ja äiti) saivat kokea kauhun hetkiä.
Eipä tässä oikein muuta merkittävää oo tapahtunut. Paaitsi, että pari viikkoa meidän kissalaumasta tuli kolmihenkinen, kun maailman valloittavin 15.6. syntynyt kissaherra Jokeri saapui luoksemme. Hän on oikea hurmuripoika, jonka kehräys alkaa pienestäkin kosketuksesta eikä lopu sitten millään. Vaikka Jokeri onkin vielä kovin pieni, on ennusteena, että herrasta kasvaa suuri poika aikanaan.
Tässä loppuun vielä vähän kuvia näiltä päiviltä;
 |
| Kulmien kohotus ja tadaa - otsatukan lyhyyttä ei näy. |
 |
| Kukapa muuten tajuaisi, että mulla on yhä sivusiili, kun sen saa noin näppärästi piiloon pidennysten avulla? Tässä muuten näkyy tuo otsatukan oikea pituus. |
Niin ja ellei joku jo tajunnut, palasin takaisin mustiin hiuksiin maanantaina. Ihan vaan koska pystyn ja haluan.
