Oikeesti, tuntuu ku koko tää viikko ois ollu vaan vitun hyvää unta tai jonkun muun elämästä. Just kun musta alko tuntuu ettei kukaan välitä musta ja et ois ihan sama vaik kuolisin pois, tajuan seurustelevani ihastukseni kanssa.
Ei vittu, voiko tää oikeesti olla totta vai onko tää vaan unta ? Jos on, en koskaan haluu et mikään muuttuu, jos totta siis ettei mitään tuu väliin ja jos unta etten herää.
Miten näin voi vaan käydä ? Just kun joku on valmis luovuttamaan ja antamaan kaiken vaan mennä omia teitään, jotakin näinkin ihanaa tapahtuu ♥
Aika moni on toisaalta kattonu meitä "WTF?!" ku on nähny meiät välitunnil tai kyläl käsi kädes mut eipä mua haittaa, ei oo mun ongelma jos toiset ei tykkää siit et ollaa yhes (:
Eiiiiii, on vaa tiistaista asti joka vitun ilta tehny mieli olla lähtemättä kylältä, jäädä sen viereen ja olemaan sen seuras. Ja kotona heti tuntuu siltä et ois pakko päästä hyppäämään ilmaan onnesta, ja mielellään monta kertaa. Tää on vaan jotenkin niin asdfghjklöä en voi uskoa todeksi.
Jotenkin, musta vaan tuntuu et mä oisin onnellisin tyttö maailmas !(:
Mutta ah, keskiviikkona ranskan koe ♥ Nojaaaa, otan kirjan mukaan huomenna kylälle :3
Jotenkin, musta vaan tuntuu et mä oisin onnellisin tyttö maailmas !(:
Mutta ah, keskiviikkona ranskan koe ♥ Nojaaaa, otan kirjan mukaan huomenna kylälle :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti