Tänään oisitko kynsissä kiusaajien vai pitäisitkö puolias?

Tänään herättyäni mun teki oikeesti mieli kirjottaa teille yks mun viime vuotinen tarina. Joo, mä siis kirjottelen tarinoita ja se auttaa mua selvttelemään mun ajatuksia. Mutta mä nyt aattelin kirjoittaa teille kaikista mun sadoista tarinoista vaan tän yhen, koska tällä on mulle suurin merkitys. Mä kirjotin tän ollessani osastolla, jolloin mä mietin tosin paljon että minkä takia mä olen siellä...

Sanat voivat tappaa

"Sä oot ruma" "Sä oot säälittävä" "Tapa ittes, kukaan ei jäis kaipaamaan", kaikki nuo sanat kaikuvat nuoren, vain neljätoistakesäisen tytön mielessä joka päivä. Sanat voivat tehdä, etenkin teini-iässä, pysyviä vaurioita mieleen, pahimmassa tapauksessa myös pysyviä arpia käteen. Kuinka moni nuori onkaan päätynyt tekemään itsemurhan pelkkien sanojen vuoksi? Vaikka ne ovat kaikkien kuultavissa vain lyhyen hetken, se kelle ne on suunnattu voi muistaa ne koko loppuelämänsä. Silloin ne sanotut sanat ovat peruuttamattomia seka ikään kuin viiltäviä veitsiö, valmiina kääntymään haavassaan ja muistuttamaan itsestään ennen kuin haava kerkeä arpeutumaan. Jotkut noista haavoista eivät koskaan arpeudu, vaan seuraavat elämän loppuun asti, päättyi se sitten nuorena tai vanhana. Kuinka montaa ihmistä onkaan joskus kiusattu sanallisesti, ja kuinka moni noista kiusaajista sitten sanookin sen olleen "vain läppää". Mutta tarkoitti sanoja sitä itse todella tai ei, aina ne osuvat ja uppoavat uhriinsa samalla tavalla. Sanat voivat olla se viimeinen pisara nuorelle, jolla on jo muutenkin sisäisesti huono olo, eikä silloin välttämättä kerkeä pyytämään ajoissa anteeksi, jo samana iltana voi sen nuoren elämä kokea päätepysäkkinsä. Aina kun meinaa sanoa jotakin jollekulle, kannattaa harkita tarkkaan mitä sanoo, koska jokainen tulkitsee sanat eri tavalla, eikä siksi voi tietää, voisivatko ne jäädä viimeisiksi sanoiksi sille henkilölle.                           

© Pempu 2012

Mua on siis itteäni kiusattu paljon sanallisesti, sekä muillakin tavoilla, jonka johdosta päädyin sitten kirjottamaan sillon syyskuussa ton lyhyen tarinan. Toisaalta mun pitää myös kiittää mun kiusaajia, koska ilman niitä mä en ois koskaan oppinu olemaan välittämättä kaikesta mitä mulle sanotaan.