Everything you thought I would be, is falling apart, right in front of you

En saa itestäni otetta. Mun pitäs nukkua. Ottaa kiltisti "lääkkeet" iltaisin ja kestää ne sekavat painajaismaiset unet jotka niistä mulla tulee. Mutta en pysty. En pysty edes ajattelemaan niiden nielemistä. Mieluummin valvon yön koneella ja lähden aamuyöstä lenkille purkamaan päätäni. En sitten tiedä onko se hyväksi pidemmän päälle, kun en syö juuri ollenkaan, mutta ainakin oon nyt kahdessa viikossa laihtunu jo 4,6kg. Silti en voi olla onnellinen. Jokin mun aivoissa ei anna. "Sun pitää olla laiha, laihempi, laihin" "Vitun ruma läski, kato ny peiliin ja lähe takas lenkille" "Hyi kuinka iso luku vaa'assa, et taatusti syö". Ei oo normaalia, että tollaset uudet lauseet on tullu vanhojen seuraksi. Vanhat siis tosiaan käskee mua tappamaan itteeni ja haukkuu mua turhaksi yms. 

Oon huomannu, etten saa otetta mistään. En elämästä, en rytmistä, en edes nauttimisesta. Puhuin tänään Nannin kanssa, ja se sai mut nauramaan, vaikkei mikään oo saanu mua nyt nauramaan. En oikeestaan pysty ku vaan kuuntelemaan angstisia biisejä ja itkemään sisäsesti täällä. Tänään äitee tuli 16 aikaan mun huoneeseen herättäen mut samalla. "Onko sulla kaikki hyvin ku nukut ties kuinka monennetta päivää putkeen tähän asti?" se kysy. Mä vastasin että on. Mä valehtelin. Mulla ei todellakaan oo kaikki hyvin. Tekis mieli tappaa itteni. Kaikki sen yhden jätkän vuoksi. Mulla menee hermot. Miksen mä vaan vois vihata sitä, kaikki ois helpompaa.

Mä en tiedä kauanko mä jaksan elää näin. Nukun päivät ja valvon yöt. Teen hulluja lenkkejä nähden siihen mun ruokamäärään. Oon henkisesti aivan loppuun palanut. Mä en haluaisi myöntää tätä kenellekkään, varsinkaan itselleni, mutta mä en pärjää kotona omin avuin. Mä tarvitsen ulkopuolista apua, mutta olen liian pelokas sitä hakemaan. Pitäs vielä 1.7. lähteä Tervoon. Just sillon, kun tulee 2kk täyteen. Arrgh, mä tuun hulluksi. Tai siis, mene kyllä mielelläni sinne lomailemaan, kaus pois täältä. Mutta just tollon ?! Äh, ehkä mun pitäs vaan mennä nukkumaan ja lopettaa tää kaikki turha angstaaminen.

Tossa ny yks kuva niistä viime viikkosista kisoista. 60cm 4vp yks alas mun mokan myötä. 70cm 0/0vp sij. 16/42, ei siis sijoituttu mutta hyvin ekoista kisoista (:

Ei sittenkään My day vaan My night

Otsikko kertookin aika lailla paljon :D Eli tein My dayn sijaan My nightin, koska kuten videolla sanon, mä periaatteessa vaan nukun päivisin. Oon yöeläin 8)

Ja tosiaan, mulla on nykyään myös toinen blogi, joka painottuu aika lailla musiikkiin, rakkauteen ja yhden ihmisen haaveisiin rauhasta sekä kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Sinnekin saa liittyä lukijaksi, koska tää voi jäädä vähän taka-alalle, kun rupean tänne vain kuulumisia kertoilemaan. Haaveista, musiikista ja rakkaudesta mulla sen sijaan riittää kerrottavaa niin paljon, että sinne voi tulla bloggauksia aika tiuhaankin tahtiin :D Ja osoitehan on: part-ofmy-world.blogspot.fi (:

Provinssirock 2013

Joo, tää tule nyt vähän myöhässä kun netti on takkuillut viime päivät. 

Mutta tosiaan, olin viikonlopun töissä Provinssissa ja oli mahtava viikonloppu kyllä (: Sain uusia ystäviä ja kokemuksia (: Näin myös vanhan tutun Ruovedeltä. Tuli nähtyä pari niistä artisteista, jotka halusin nähdä ja muutama siihen päälle.

Perjantaina piti paikalla olla 16.00. Siinä sitten kun paidat ym oli jaettu, lähettiin kohti työpistettä, Cam Provinssia. Siellä vielä vastaava Maiju näytti paikat ja kerto lopunkin tarpeellisen. Ite olin ekassa työvuorossa, joten vedin Komia tuloo/menöö- liivin päälle ja lähin siivoomaan. Kahen tunnin kuluttua vaihto. Ja sitä rataa meni kunnes 2 yöllä pääsin töistä. Tuli nähtyä vilaus Bastillea ja saldona siivoomiselta oli 3 askia, joissa oli vielä tupakkia löydettynä. Sanotaanko näin, että lopettaminen alko alusta maanantaina :D

Lauantaina  piti paikalla olla jo 13.00 talkoolaisten ryhmäkuvan vuoksi. Ikävä kyllä mulla kyyti järjestyi vain 12.00 paikalle, joten yöunet jäi hyyvin vähäisiksi. 16.00 alko ite työt, joten kerkesin Cheekin nähdä melkein kokonaan, ja vielä kolmannesta rivistä (: Matkalla töihin tuli Suvi ja Piia vastaan, joten meinasin myöhästyä kun jäin niitä siihen moikkaamaan. Päästyäni töistä taas tauolle, etin ne kaks käsiini ja olin niiden kanssa koko tauon. Olin siis niiden mukana kattomas Children of bodomin toisesta rivistä. Pääsin töistä 1 maissa lopullisesti, ja kyyti tuli vasta 2, eli pyörin Sannan kanssa sitten tunnin campingin alueella. Mentiin käymään Jörssenin, Jumalan ja Tinosauruksen teltalla. Pummin niiltä muutaman kaljan ja join ne siinä sitten.

Sunnuntaina menin töihin jo 13.00, oma vuoro ois alkanu 15.00 mutta vaihdoin nähdäkseni Kaija Koon. Joten kun kello koitti 15.30, olin hyvin syöneenä eturivissä katsomassa Kaijaa. Oli oikeesti niin mahtava keikka, etten voi ees sanoin kuvailla. Ja viimeisenä päivänä työt loppu jo 19.00, eli pääsin kotiin mahtavassa yskässä, kuumeessa ja todennäköisessä heinänuhassa. Tai muutkaan selitystä en keksi, että juuri tähän aikaan vudoesta kun heinät ns kukkii, mulla on aina kauhea nuha.

Tänään ois tiedossa vielä 18 alkaen estekisat, joihin lupauduin Rassella menemään. 60cm & 70cm luokat siis tosiaan, koska ei sillä oo järkeä pienempiä mennä. 

Ja koska äänestitte My Dayn videona voittoon, kuvaan sen joku päivä, todennäköisesti huomenna tai juhannusperjantaina. Vanhemmat siis tosiaan perjantaina poissa kotoa koko päivän, joten meille tulee ainakin Suvi mun seuraksi (: Mutta tosiaan, alkoholia en ajatellut juoda (koska Suvi kielsi..) mutta voi sitä ny tossa seurassa ilmankin hauskaa pitää !(:

Kantakirjaus

Eli käytiin tänään Tamma- ja varsanäyttelyssä Kauhajoella näyttämässä Söpöä. Mittaustuloksissa säkä 161cm ja peppu 160cm, eli nyt on sitten silläkin viralliset mitat (: Näyttäminen maasta sujui hyvin, ja ratsailtakin meni yllättävän hyvin, tietenkään vaadittua askeleenpidennystä ei kyllä tullut yhtään :D Joten yhteensä pisteiksi tuli 35 pistettä ja sillä irtosi 2 kantakirjatulos !(: Eli meillä on nyt tallissa kantakirjatamma, wau (: Kyllä saan olla ylpeä, etenkin kun tuli vielä 2. sija omassa rymässään. jätetään kertomatta osallistujien määrä, eli kaksi...  

Mahtava reissu oli kyllä (: Herättiin Piian kans joskus 9 jälkee ku äitee soitti mulle. Vähä viä maattiin sängys ja sit lähettii aitasta sisälle. Vähä juotiin ja suoristettiin hiukset. Meikit mä nappasin mukaan ja meikkasin sitten onnimannilla, missä hevoset on viikonlopun ajan vielä. Joskus 11 maissa lähettiin matkaan. Kerettiin Kojan kohtaan, kun me hypättiin Piian kanssa taakse Söpön seuraksi, kun ei neiti vaan osannut käyttäytyä kun matkusti yksin. Näin on siis käynyt ennenkin.

Eilen sitten hypättiin äiteen kans maneesilla Söpöllä ja Rassella. Hyppäsin jopa sarjaa, okseria, suhteutettua ja laatikkoestettä !(: Oon ylpee itestäni, koska mä todella pelkään hyppäämistä Söpön vuoksi. Oon sieltä lentänyt, ollaan kaaduttu niin että mun käsi on murtunu (osu tolpan metallijalkaan) ja ollaan tehty niin kummallisia pomppuja että oon aina ollu vähä jäljes. Ja kun se vielä oikein kunnolla kiihdyttää täysiä kohti estettä, eikä sitä saa jarruttaa. Ja ei se pelko hevosta vaihtamalla katoa. Joten vaikka alla on maailman ihanin Rasse, joka hyppää aina, eikä rankaise mistään ratsastajan virheistä. Silti mua pelottaa hypätä jopa kahden pystyn sarja tai okseri.

Just olin ottamas käyntiin ja jotakin säätämäs kädellä ku Piia otti kuvan :D

 Sarjan kakkoseste (:

 Hurrja laatikkoeste :D

 Ainaista odottelua ku toinen menee :D

Ilme oli niin pro :D

ps. äänestys päättyy huomenna, äänestäkää nyt, teillä on päätösvalta (:

Päivä 3

Rikkinäinen olo. Oon yksin vaikka oisin seurassa. Voin pyyhkiä kyyneleet. Pestä levinneet meikit pois. Meikata tummat silmänaluset piiloon. Voin näytellä hymyileväni. Mutten saa tuskaa sisällä loppumaan.

Joo, lupasin etten enää tän blogin puolelle angstais. En vaan ikävä kyllä taida pystyä tekemään mitään kovin iloista. Mulla on siihen syyni, eikä kaikkien sitä tarvitse tietää. Tai no, eihän se toinen sitten lopulta ookkaan totta. Mutta silti, oon periaatteessa kotona pystyny vaa itkemään koko kesäloman ajan. Tai siis, sillon kun oon muiden seurassa ni en itke, mut kun oon yksin ajatuksieni valtaama ni en voi olla itkemättä.

Mun ajatukset tappaa mut hiljaa sisältä. Tai oikeestaan yks ihminen. Henkilö, jota en voi olla ajattelematta. Henkilö, jota mä rakastan edelleen vaikka kaikille väitän muuta. Mun pitäs päästää jo irti, koska sille se ois nykyään yhdentekevää vaikka mä kuolisin. Mutta jos joku on ollut koko maailma, ainoa kelle uskaltaa todella puhua murheistaan yli 3kk ajan, siihen on hankala pystyä. Mä en sais enää rakastaa sitä, mutta en voi olla rakastamattakaan. Rakkaus on perseestä.

Joku varmaan miettii, mistä otsikko tulee. No tupakattomista päivistä. Eli oon lopettanut tupakoinnin, ja tänään oli kolmas päivä purkalla. (Tosin kaksi kertaa oon sortunu jämät ottamaan) Ja sekin sitten vähän stressaa mua lisää. Oon luvannut, että lopetan. Mutta tässä tilanteessa hermosavut ois paikallaan. Kuitenkin lopputuloksena on se, että mä jään ilman niitä savuja ja jauhan nikotiinipurkkaa hullun lailla.

Niin joo, meinas vallan unohtua, että lupasin itelleni laihtuvani vuoden loppuun mennessä vähintään 20kg. Melkein mitäänhän mä en muutenkaan syö, en oo syöny pitkään aikaan. Joten pelkällä liikunnan lisäämisellä saan jo tuloksia, oletettavasti ainakin. Nyt vaan odotetaan, että vasen jalka paranee, että pääsen lenkille.

Tosiaan, mun vasen jalka on ihan kauheen kipee jo pelkästään kävellessä. Lantioon sattuu istuessa ja vasemmassa kädessä näkyy haaleesti mustelmia. Nyt vasen käsi taipuu jo normaalisti, vaikkei aluksi sekään onnistunut ilman kauheaa kipua. Ja joku sanoo ratsastusta helpoksi ja vaarattomaksi harrastukseksi. Lensin siis maastossa melkein traktoria päin, kun Rasse säikähti lehmiä ja rupes hyppimään pystyyn sekä pyörimään paikallaan samalla. Ja tietysti mulla ei ollut turvaliiviäkään. No, onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut. En oo tosin lääkärissä käyny näyttämässä, mutta kai se pian pitäs kun ei meinaa kävelystä tulla mitään. Ja siitä on siis jo 5 päivää kun se tapahtu, ellei jopa enemmänkin, en nyt jaksa kattoa facesta koska se tapahtu.

Pikkulinnut on muuten laulellu että kaikki ois päässy eläintehoitopuolelle sisään. Voi tietysti olla vain ilkeä pila, mutta toivotaan sen oelvan totta. Torstainahan se sitten selviää (:

Lupauduin muuten menemään Rassella Kurikassa 19. päivä 60cm ja 70cm estekammosta huolimatta. Onneks se on niin helppo ja turvallinen hyppääjä. Ehkä mäkin sitten selviän radoista nätisti ja saatan päästä jopa hieman kammostakin eroon.

Jo joutui armas aika ja Suvi suloinen

NY ON PERUSKOULU OHI !♥

Tosiaan, tänään saatiin todistukset ja mä sain viä 50 euron stipendinkin koulumenestyksestä ! Mun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen ku sanottiin et sain stipendin, oisinko joskus ala-asteella viimeks saanu stipendin ja siitäkin tuli vaan kirja :D Oon kyllä niiiin ylpee itestäni, koska vielä puoli vuotta sitten ei ollu varmaa että pääsenkö ees peruskoulusta tänä vuonna. Mutta tein parhaani ja niin siinä sitten kävi, että saan heittää hyvästit yläasteelle ja siirtyä kesän jälkeen suurempiin kuvioihin. No, lopetan nyt tän höpöttämisen ja kerron päättötodistuksen numerot.

Äidinkieli ja kirjallisuus, Suomen kieli: 7

A1-kieli englanti: 8

B1-kieli ruotsi: 7

B2-kieli ranska: 6

Matematiikka: 6

Biologia: 6

Maantieto: 7

Fysiikka: 5

Kemia: 6

Uskonto, ev.lut: 7

Historia: 9

Yhteiskuntaoppi: 7

Musiikki: 8

Kuvataide: 7

Kotitalous: 8

Kotitalous, valinnainen: 8

Käsityö: 7

Liikunta: 7

Terveystieto: 6

Keskiarvo: 6.95 

Oon todella ylpee itestäni, mä tein sen kun en ees ite voinu luottaa itteeni ♥

ps. Jotkut saattaa tajuta miksi halusin otsikoksi juuri tuon :D Taino, kai mä sen nyt tässäkin voin sanoa :D Suvi vaan on niin ihana ja suloinen :3♥