Still alive nigga

Katselen sua, sä näytät samalta,

mutta äänessäs on jotain uutta.

Onpa kiva pitkästä aikaa jutella,

vaikka en tunne enää sinua.

Koska me ei olla enää me,

ostetaan joululahjat jollekin toiselle.

Kun lähdet en perääsi enää kävele,

koska me ei olla enää me.

Sanni - Me ei olla enää me

Tuli tänään nähtyä, aikalailla puolivahingossa yhtä entistä poikaystävääni, ajalta jolloin vanhemmat ei vielä tienneet mun seksuaalisesta suuntautumisesta ja olin vielä itsekin epävarma itsestäni. Pituutta se oli kasvanut, sain tuntea itseni lyhyeksi, ja vaikutti se muutenkin kasvaneen edes jonkin verran. Huvittavaa sinänsä, koska olin aina niin 'varma' ettei se tulis ikinä kasvamaan. Ei se loukkauksiaan anteeksi pyydellyt, mutta ei sentään loukannut lisää, vaan osattiin olla ne kaksi tuntia tuolla kylmässä ilmassa niinkuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut meidän välillä. Kuin me oltaisiin aina oltu kavereita, jotka vaan ajautu erilleen ja nyt vietti hetken aikaa samassa seurassa. 

Mutta ei enempää siitä aiheesta, vaan kerrotaan nyt muita kuulumisia. Oon nyt tehnyt pariin otteeseen 'kunnollista' ruokaa asuntolassa aivan itse. Viime viikolla tein tonnikalapastaa ja vaikka paseeratut tomaatit lensikin mm mun sukalle ja puolet tarvittavista välineistä puuttui niin tulos oli onnistunut ja ruoka hyvää. Nyt tein eilen myös kirjolohta kerman ja perunoiden kera, ja tässäkin tulos oli onnistunut. Kyllä musta vielä kelpo kotikokki (ja kenties joskus kotivaimo) tulee !

Aijankin kanssa menee hyvin, itseasiassa sunnuntaina tulee puoli vuotta yhdessä oloa täyteen. Uskomaton aika mun mittakaavassa, aiemmilla on tuntunut se vajaan 3 kuukauden suhde pitkältä ajalta. Eniten mua hämmästyttää se, että Aija edelleen jaksaa katsella mun mustasukkaisuuskohtauksia, mielialavaihteluita jne. Suoraan sanottuna kun en ole tyttöystävänä mistään helpoimmasta päästä. Mutta en valita jos joku jaksaa olla mun kanssa, etenkään kun se joku on Aija.

Meillä oli maanantaina koulukuvaukset, jonka johdosta Nökerö oli Kauhajoella. Luokkakuvan oton aikana se oli aikalailla rauhallisin koirista ja oli mun jalkojen välissä kokoajan kiltisti. Välillä katseli mua ja yhdessä vaiheessa rupesi makaamaan. Omassa kuvassa mä istuin lattialla kahdessa eri asennossa ja Nökö oli mun vieressä. Saa nähdä mikä niistä on kuvaajan mielestä paras ja päätyy mun viralliseksi ykkösluokan kuvaksi.

Viikonloppuna ratsastettiin äiteen kanssa piiiitkästä aikaa yhdessä. Mä menin Woopylla ja äitee Söpöllä. En ollut aiemmin mennytkään Woopylla, joten kaikki oli uutta. Ravaamaan lähtiessä se vaikutti niin paljon Rasselta, että tiesin sen olevan turvallinen ratsu. Laukka sillä oli pienen pientä ja se toimi kuten Kinkku, pitäen sen nostetun laukan. Ratsastus meni hyvin ja joskus otan taas uusiksi, saa sitten nähdä kumman kanssa vaan. Ens viikonloppuna kun oon yksin perjantai-päivästä sunnuntaihin voisin Söpöllä menoa harkita. Mutta saa kuitenkin nähdä miten käy.

Tässä nyt on tälläinen pikatiivistelmä viime aikojen tapahtumista, melkein kuukausi viimeisimmästä postauksesta, hupsista. Ei vain ole riittänyt intoa kirjoittaa. Mitään en lupaa koska postailen taas, mutta napatkaas tähän loppuun vielä mun lipsync jos ette ole sitä tuben kautta jo nähneet. Heihei, näkyillään taas ~

ps. Jäitte nyt ilman minkäänlaisia kuvia koska koneeltani ei uusia löydy ja weheartitissä oli päivitys. Kestäkää ja kärsikää tylsän näköisestä tekstipostauksesta.