Ja aina uudelleen ja uudelleen, sun muistan joskus mua suudelleen

Estekisat meni hyvin. 60-70cm 0/0vp ja Rasse oli super pelastaen kaikki mun mokat (: Leirin jälkeen ois sitten tarkotus kokeilla jos 80cm onnistuis kans (:

 © Sanna

 Armahtakaa, kun kuski ei osaa niin kuski ei osaa :D

Mutta, mennäänpä nyt sitten hevosista muihin asioihin. Nimittäin rakkauteen. Miks se on olemassa ? Pelkkää surua se kuitenkin vaan tuottaa. Tai ehkä mä oon tänään liian pessimisti vaan. Tosiaan, Suvi on viime viikot keksiny aina jonkin tekosyyn miksei vois tavata mua, mikä ei sinänsä oo tuntunut kivalta, ja multa kysyttiin, että miks mä oon vielä sen kans. Ehkä syynä on se, etten osaa jättää ihmisiä.

Joka tapauksessa hyväksyin asian, ettei se oo enää sellaista kuin aluksi, joten mä laitoin illalla Suville viestiä, että mitä mieltä se on meistä. Mä tavallaan tiesin jo vastauksen, enkä siis lainkaan yllättynyt, kun sieltä tuli vastauksena, että se on miettinyt että pitäs erota. Viestiteltiin siinä hetki ja päätettiin, että pysytään ystävinä vaikka tää päättykin näin.

Sain nukahdettua joskus 4 maissa lopulta, mutta koska mun unet nyt useimmiten pohjustuu mun tunteisiin sillä hetkellä, se kertoi sitten tästä tilanteesta. 11 aikaan havahduin ja luovutin saman tien että yrittäisin edes nukahtaa uudelleen, koska helpompaa on hyväksyä asia nyt lopullisesti ja siirtyä eteenpäin. Joskus on vaan parempi päästää menemään kuin roikkua väkisin sellaisessa, mikä ei enää tunnu hyvältä.

Joo, mulle jäi monia hyviä muistoja ja uusia kokemuksia. Oon iloinen enkä muuttais yhtäkään meidän hetkistä. Ainoo asia, minkä voisin muuttaa on se, että oltais erottu kasvotusten. Mutta kuten sanoin, Suvilla oli aina tekosyy miksei voitais tavata, joten se oli mahdotonta. 

Huomaan kuitenkin, miten paljon mä oon päässyt eteenpäin siitä kun erosin Tapion kanssa. Itkin varmaan kuukauden, yritin tappaa itseni ja viiltelin. Lopultahan mut raahattiinkin osastolle. Nyt mä oon itkuni itkenyt, ehkä jos pitää vielä jollekulle sanoa mitä tapahtu, saatan sen hetken itkeä. En oo aikeissa tehdä itselleni mitään, sillä mä olin jo valmistautunut siihen. Mitä tahansa tapahtuukin, elämä jatkuu. Ihanat vajaa 3 kuukautta ne oli, mutta ehkä kuitenkin parempi näin (:

Koiran hypyttämistä ja blogin yksinkertaistamista

Aattelin nyt vaihteeks kertoa kuulumisista. Siis muutakin kun sitä angstia ja heppoja ja kaikkea turhaa. Wau, pystynkö mä sellaiseenkin ?

Eli tosiaan, aloitetaan vaikka siitä kun muokkasin blogin ulkoasua, koska se on nähtävissä heti. Yksinkertaistin, eli käytössä vain kahta tai kolmea fonttia, eikä nekään mitenkään erityisiä. Oletan, että kaikki tunnistaa times new romanin, kaikkein normaaleimman ja ehkä jopa hieman tylsänpuoleisenkin fontin. No, oon nyt itse kuitenkin alkanut käyttämään sitä aika paljon, joten laitoin sen sitten tännekkin.

Blogin nimi on myös muuttunut, ja banneri sen myötä. I will survive oli ehkä aika massa ja itsestäänselvyyttä. Myös colorhammerin video sekä Pinkin biisi aukaisivat silmäni. Ja Pinkin biisistähän toi nimikin sitten sai alkunsa. Jos joku ei tajua tosta yhdistää siihen biisiin, niin pienenä vinkkinä, se löytyy nimellä "Fuckin' perfect" youtubesta.

Kertokaa te, mitä mieltä ootte tästä yksinkertaisemmasta ulkoasusta blogissa. Tää nyt kuitenkin pysyy ainakin jonkun aikaa (siis siihen asti että kyllästyn tähänkin...).

Mutta nyt kuulumisiin. Oon tässä tuskastellut itsekseni, kun en vain saa millään aikaiseksi raahautua lenkille. Joko on liian kuuma tai sitten tuulee tai sitten en jaksa. Joten totesin tuossa lauantaina, että jos mä lähdenkin vähän hyppimään kentälle treeneistä jääneitä esteitä itsekseni. Tein siinä lähtöä pihalle kun koira tuli kans ovelle. No, otin hihnan ja aattelin huvin vuoksi kokeilla jos se osais hypätä korkeuttakin. Ja sehän osas heti tajuttuaan idean. Kamerakin oli siis huvin vuoksi mukana, joten alempana videota. Ja ennen kuin kukaan tulee sanomaan, että rääkkäsin koiraa pakottamalla: sen ei olisi ollut pakko hypätä vaan se halusi. Lisäksi me pidettiin aina välillä taukoja.

Laitoin pystyksi kun se oli samankokoinen sen korkeimman ristikon kanssa ja itseäni hieman hirvitti hypätä sellaista jyrkästi vinoa.

Ja nyt oon sitä pari kertaa hypyttänyt lisää, tosin juoksutusraipalla, joka sopii puomiksi tässä tapauksessa mainiosti. Parhaimmillaan Jekku on mennyt 60cm, ja siihen oon jättänytkin kun se itse on n. 50cm korkuinen, eli pääsee helposti livahtamaan sitten ali. Aina hypyttämisen jälkeen oon mennyt 2-6km lenkin koiran kanssa.

Tänään olisi tosiaan sitten ne estekisat, ja mä aloin jo illalla panikoimaan, että ei helvetti, mihin menin taas lupautumaan. Aamulla herätessä tää oli kuitenkin hieman laantunut, sillä Rasse menee varmasti hyvin tollaset "maahankaivetut" sen näkökulmasta. Joten ihan hyvillä mielin lähden tästä tunnin kuluttua pappaa laittamaan kuntoon.

Viime kisojen "helmi" kuva. Rasse aivan innoissaan ja kuski on "Äitiii, apuaa" :D

Minä & kiusaaminen/masennus osa 3 // video.

Joo. Poikkeaa aika vitusti tosta aiheesta, minkä johdosta oon varmaan 4 päivää miettiny, että julkasenko tätä sittenkään. Lopulta päätin että julkasen sittenkin, kaikesta tosta turhuudesta mikä ei aiheeseen liity huolimatta. Lopussa kuitenkin pari viisasta sanaa, joten ne ainakin kannattaa kattoa. Ja joo, tää on sitten viimeinen osa sitten.

Look at my horse, my horse is amazing

Eli en oo pitkään aikaan puhunu mitään hevosista täällä, niin nyt sitten aattelin vähän kertoilla mitä on tiedossa mun hevoselämässä näillä näkymin. 

Huomenna Piia ja Tia tulee treenaamaan meille esteitä ens keskiviikon kisoihin. Piia menee siis siellä Söpöllä 40-50cm, ja kun se on hypännyt Söpöllä vain kerran aiemmin, ja nekin ristikoita, niin se tulee sitten menemään vähän isompiakin. Tia taas menee kisoissa Jennillä, luokasta mulla ei ole hajuakaan, mutta tulee kuitenkin samalla treenaamaan huomenna meidän kanssa. Ite meen siis Rassella, ja tarkotus ois mulla mennä vähintään 70cm esteitä.

Keskiviikkona 24.7. on sitten tosiaan ne estekisat. Ne on täällä Jalasjärvellä ja järjestäjänä JaRa. Itse menen siis Rassella 60-70cm ja äitee sitten sillä 90cm, joka on aluecup-luokka. Äitee siis johtaa Rassella aluecupia.

Sunnuntaina 28.7. pakkaamme niin Rassen kuin Söpönkin matkaan, ja lähdemme huristamaan kohti Mänttää. Meen siis sinne estepainoitteiselle yleisleirille Rassen kanssa, ja Söpö lähtee seuraneidiksi sekä tuntiratsuksi mukaan. Tein jo äiteen kanssa sopimuksen, että pidän ajatukseni itselläni enkä "pelottele" muita Söpön raa'alla hyppytyylillä (ennen estettä ei saa jarruttaa tai tulee kielto sekä pää alhaalla hypyssä). No, kenties mulla tulee hyvä leiri kun saan katsoa miten muut pärjää Söpölle :D Viime vuoden leirin saldonahan neidiltä on jo jumppasarjalla (max 1 laukka-askel esteiden välissä ja siinäkin puomi) on, että onnistuttiin rikkomaan yks puomi. Kaiken kukkuraksi, se puomi oli esteenä, 50cm korkeudessa. Sanotaanko näin, ettei Söpö ihan tajunnut millaista vauhtia pitää mennä, että askeleet osuu kohdalleen... No, leiri kestää kuitenkin seuraavaan perjantaihin, ja joka päivään kuuluu 2h ratsastusta. Viime vuonna samanlaisella leirillä siis oli vain yksi koulutunti , joten oletettavasti myös tänä vuonna. Todennäköisesti tulee sitten postailua kaikesta leirillä. Niin uitosta, hyppäämisestä, hauskanpidosta kuin leirikisoistakin.

Mitään muuta ei ainakaan tällä hetkellä oo sovittuna mun hevoselämään, mutta aikalailla taka-alalle se onkin nyt päässyt taas jäämään. On vaan kaikkea muuta, ja jaksaminen ei vaan aina riitä. Etenkään jos sataa, on liian kuuma, tuulee, on liian kylmä jne. Okei, tekosyitä mulla riittää. Kuitenkin mä oon urheasti jaksanut hevostella taas äiteen pakottamana tosin joinakin päivinä.

Joo, älkää kysykö tästä kuvasta mitään..... Tää on mun ja Rassen ensimmäinen okseri, jolle lähestyminen tuli aivan perseestä :D Kuvan otosta kunniat ja pisteet itselleen saa Piia c;

Haaste

Kiitos haastajalleni feikkiruusulle ! Haasteen on tarkoitus löytää uusia blogjeja ja auttaa huomaamaan niitä, joilla on alle 200 lukijaa.

Säännöt: 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville. 4. Heidän pitää valita haastettavaksi 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa, ketkä olet haastanut.

1. 11 asiaa minusta

1. Aloitan opiskelut Kauhajoella maatalousoppilaitoksessa elokuussa

2. Syntymäpäiväni on 13. lokakuuta

3. Pidän Harry Pottereista, etenkin kirjoina ♥

4. Seurustelen tytön kanssa

5. Lähden ratsastusleirille Mänttään 28. päivä Rassen ja Söpön kanssa

6. Olin n. kuukauden polttamatta mutta aloitin uudestaan

7. Haluaisin pupun

8. Ja äitee lupas mulle et saan pupun kun oon vuoden opiskellut ensin Kauhajoella

9. Meen Jurassic rockiin 11. elokuuta katsomaan System Of A Downin ja lasken siihen päiviä (24 enää !)

10. Kuuntelen sellaisia biisejä, joiden sanat kolahtaa muhun, eli kuuntelen niin poppia, räppiä ja rockia

11. Mun silmät vaihtelee väriä valotuksen mukaan

2. 11 haastajan kysymystä

1. Kerro koko nimesi? - Emilia Ida Maria

2. Haluaisitko asua maalla vai kaupungissa? - Kaupungissa, kuten vaikkapa Tampere

3. Mitä teet sadepäivinä? - Dataan tai meen hillumaan pihalle sateeseen

4. Kaakao vai kahvi? - Kaakao

5. Eläimillä valjaat vai kaulapanta? - Jaa a, en oikeen osaa sanoa :D Riippuu ihan mikä eläin kyseessä

6. Ratsastus vai ravit? - Ratsastus

7. Käyttäisitkö mieluummin silmälaseja vai piilolinssejä? - Piilolinssejä

8. Kesäsi kohokohta? - Ratsastusleiri tai Jurassic rock

9. Persoonallisin piirteesi? - Öhm, en mä tiedä :D

10. Mielipiteesi lävistyksistä? - No itelläni ny on huules. Mut siis, jos on koko naama aivan täynnä lävistyksiä niin ei näytä enää hyvältä

11. Unelma-ammattisi? - Terapeutti, mitä musta ei voi ikinä tulla mun menneisyyden vuoksi.

3. 11 kysymystä haastamilleni

1. Kuinka pitkä olet ?

2. Oletko koskaan haaveillut asuvasi ulkomailla ?

3. Missä olet nyt ?

4. Pitäisikö sinun tehdä juuri nyt jotain muuta ?

5. Mitä söit viimeksi ?

6. Mitä joit viimeksi ?

7. Kenen seurassa viihdyt parhaiten ?

8. Mitä mieltä olet homoista ?

9. Raha, onni vai rakkaus ?

10. Syntymäpäiväsi ?

11. Tee vai kaakao ?

Haastan:

http://oh-dafuq.blogspot.fi/

http://youcanbepartofmyworld.blogspot.fi/

http://just-what-i-likeit.blogspot.fi/

http://koalasownblog.blogspot.fi/

http://cakeandsodomywithme.blogspot.fi/

http://katriinas.blogspot.fi/

http://truueforeever.blogspot.fi/

http://laurajaoxena2.blogspot.fi/

http://bloggerfanfacy.blogspot.fi/

http://youcantdream.blogspot.fi/

http://candyking-namnam.blogspot.fi/

^teki tiukkaa mut sain ku sainkin sen 11 :D

ps. eilen iski taas ikävä Wiliä :c kuva koulukisoista -09 ♥

Blogiini on löydetty mm. näillä sanoilla

Kiitos tästä ideasta feikkiruusu c:

Okei, näin tälläisen missä kerrottiin millä kaikilla sanoilla on löydetty blogiin vaikkapa nyt googlen haun kautta. Ja koska uteliaisuudesta kurkkasin, enkä voinut olla joillekin nauramatta, haluan jakaa nämä teidän kanssanne.

Tässä nämä ymmärrettävät:

livininthisworldwithoutyou.blogspot.fi ymmärrän, että blogini löytää sen osoitteella

i will survive blogspot joo, blogin nimi ja blogspot, ei epäselvyyttä

iwillsurvive blogi ^

livininthisworldwithoutyou blogi okei, puolikas osoite ja blogi

livininthisworldwithoutyou.blogspot melkein kokonainen osoite

this is my life pempu blogin entinen nimi ja käyttäjätunnukseni nimi, ymmärrettävää tämäkin

emiliaidamaria okei, tavallaan ymmärrän miten tälläkin mun blogiin löytää kun se on mun nimet

i will survive blogi näitä oli monenlaisia, perässä myös "pempu" yms, mutta joo, ymmärrän

Sitten nämä joissa jouduin jo hieman miettimään että mitäs ihmettä:

vaan sanonu et se on mun öhm, anteeksi mitä ?

mystory-ronja.blogspot.fi mun blogiin näemmä löytyy toistenkin blogien osoitteilla :D

скачать с торрента отвинта joku haluaa suomentaa tän ?

Ja loppukevennykseksi, nämä joille nauroin:

rekkalesbo hmm, en ole mutta no, onhan se yhdessä otsikossa toki 

bi lesbo blogi öö, joo, oon bi, mutta ei se nyt mitenkään erityiseksi mun blogia tee

kerroin heterolle kiva että kerroit jotakin heterolle (:

Että joo, ei mulla muuta, halusin vaan nää naurut jakaa muidenkin kanssa :D

Jos mä oon oikee, miksei peili heijasta mua enää ?

Oon liian väsynyt. En fyysisesti. Mä nukun nyt riittävästi. Vaikka se uni onkin katkonaista. Näen painajaisia joista herään. Mutta nukahdan aina uudelleen ja sama toistuu. Henkisesti mä oon väsynyt. En jaksa tehdä mitään. Kaikki biisit jotka kuuntelen ei kuulosta samalta kuin ennen. Mä alan tajuamaan, mitä niissä sanotaan. Mä pystyn kuuntelemaan rivien välistä. Kai siksi, kun ne puhuttelee mua. Suurimmassa osassa tuntuu, että ne voisi ihan hyvin kertoa mun elämästä.

Tätä saat jos mä oon mitä tahdot,

tätä saat jos mä oon mitä kaipaat.

Tasamaa se on kaukana tästä,

löydy rauhaa ei mun elämästä.

Sori mulla on hankala luonne,

sitä huitelen tänne ja tuonne.

Mä näen tyhjän taistelukentän,

pahimman vastustajani tiedän.

Minusta itsestäni sen löydän.

Tiktak - Sankaritar

Kuitenkaan kukaan ei huomaa mun väsymystä. Mä piilotan sen kaikilta hymyilemällä ja olemalla positiivinen. Se kostautuu mulle vielä. Se on vain ajan kysymys. Edelleen mä kuitenkin teen sitä. En halua myöntää ihmisille, kuinka rikki mä oon. En halua huolestuttaa ihmisiä huonolla olollani. Kuitenkin joinakin iltoina se paha olo kasvaa niin suureksi, etten voi enää olla kertomata siitä ääneen.

Jos mä oon oikee

Miksei peili heijasta mua enää

Jos oon oikee

Miksen muista omaa nimeänikään

Kai mä hengitän

Sanni - Jos mä oon oikee

Eilen illalla oli sellainen ilta. Mun teki mieli viillellä pitkästä aikaa. Sanoin tästä muutamalle ihmiselle, joista yhden kanssa ajauduttiin sitten puhumaan vähän muustakin. Sanoin, että haluan laihtua. Se kysy, kuinka paljon. Kun kerroin totuudenmukaisesti, sain kuulla olevani anorektikko. Se sano, et se näännyttää itseensä niin kauan kuin mäkin. Kun sanoin, ettei sen tarvitte, se vaan ettei munkaan, että oon jo sopivan laiha. Siinä vaiheessa mä hermostuin. Jos oisin ollu sen kanssa kasvotusten oisin varmaan huutanut, kuinka mussa on pakko olla jotakin vialla, kun se yks vaan vihaa mua. Ja että kuinka mä voin olla tyytyväinen siihen mitä nään peilissä vasta kun luut näkyy. Kuitenkin vain kirjoitin ne. Ja vastauksena, että otanko mä todella yhden ihmisen näin raskaasti. Kyllä otan.

Ne toi taas uuden pillerin,

Sen patjan väliin piilotin

Tämä tauti vei järjen, vaikka vastaan taistelin

Kuule mun toive, mä haluan pois

Eikö aikani täynnä jo ois?

Olen jo nähnyt tämän elämän,

Kaiken sain ja vielä enemmän

Kuule mun toive, mä haluan pois

Eikö aikani täynnä jo ois?

Tahtoisin lähteä kuin sotilas,

Terveisin tuntematon potilas

Arttu Wiskari - Tuntematon potilas

Musta tuntuu, että mä oon vaan pelkkä kuori. Mun sisällä ei oo enää mitään. Katson peiliin ja oletan näkeväni itseni. Todellisuudessa näen henkilön, joka en ole. En tunnista enää itseäni. Mun elämän tarkoitus on vissiinkin juoda, näännyttää itseäni ja nukkua. Toivon, että pystyisin kirjoittamaan, kuinka hyvin oon parantunut. Mutta en pysty siihen. Viimeksi perjantaina mua raahattiin käsistä kylällä kun halusin jättäytyä auton alle. Mutta kai mä oon jo jonkin matkaa päässyt nousemaan tästä syvästä kuilusta missä asustin. Koska nyt noi tapaukset on yksittäisiä ja harvinaisia. Tai sitten ne on just tälläsiä lyhyitä kausia. Aiemmin se oli päivittäistä mun elämässä. Joten voitanee sanoa, että mä olen pikkuhiljaa paranemassa omin avuin.

Oli isot huolet, pienel lapsel,

pelos yksin katsoo taakseen katseel.

Minkälaisii vaaroi sielt vois saapuu,

yksin isos maailmas, vaan toivoen apuu.

Jouggis - Mun tarina

Katsokaa tämä blogi c:

Eli, oon luvannut mainostaa Piian blogia, mutta se nyt on aina vähän jääny, joten tein nyt sitten uuden tekstin ihan vain sitä varten c: Se sitten pitää katsoa ja lukijaksi toki liitytte myös c; Tässä: http://mywayisheavymetal.blogspot.fi/

mä oon muuten auttanut Piia ton bannerin kanssa (toisin sanoen se ei osannu ite pienentää sitä mutta mä osasin XD) Ja toi kuva on mun ottama c;

Minä & kiusaaminen/masennus osa 2 // video.

Öh, joo. Tää on varmaan täysin kakasti editoitu, mutta tein tän eilen tunnissa nopeesti ennen ku lähin kylälle. No, joo en jaksa tähän kopsata sitä samaa tekstiä ku osan 1 kuvauksessa, mutta sen pääsee kivasti katsomaan täältä:http://www.youtube.com/watch?v=Xj22eM tai edellisestä blogitekstistä.

HUOM (tää unohtu edellisestä) näitä asioita _ei_ saa käyttää minua vastaan !

Minä & Kiusaaminen/masennus osa 1 // video.

Eli mun piti tehdä sellanen lyhyt video kiusaamisesta ja kertoa sit omasta kokemuksista, mutta koska tää ny veny niin pitkäks, et tästä tulee ainakin vielä toinen osa, niin tää muuttu sit pelkästään mun tarinaksi.

Eli tosiaan, mulla on diagnosoitu vaikea masennus maaliskuussa 2013, mutta tää päättyy jo syyskuun 2012 kohdalla, koska muuten tästä ois tullu niin pitkä että tuskin kukaan jaksais katsoa. Mutta mua on kiusattu tosiaan eskarista asti, ja tää on muuttunut nyt pikkuhiljaa parempaan päin.

Haluan kuitenkin jakaa tarinani kaikkien kanssa, ettei kukaan vain ajattele olevansa yksin jos kokee samanlaisia kokemuksia. Kaikesta pääsee yli ajan kanssa, mä oon siitä elävä todiste, vaikka tätä kaikkea vielä läpi käynkin.

Älkää kiusatko ketään, kukaan ei ansaitse saada kokeakseen mitään niin kauheeta.

~Kiitos ♥

"Eiks sun koskaan tee mieli maistaa?"

Moni kysyy joko ääneen tai mielessään, että kuinka mä voin olla kasvissyöjä, ja että tekeekö mun koskaan mieli maistaa lihaa. Ei tee mieli maistaa. Mä oon ollut kasvissyöjä pienestä asti. Mä olin 2- vuotiaana äiteen mukaan sanonut että musta tulee kasvissyöjä, ettei kaveria voi syödä. Ja siitä päätöksestä oon pitänyt kiinni. 

Mun ruokavalioon kuuluu maitotuotteet, kala ja kananmuna kasvisten lisäksi. Oon aina pärjännyt niin, joten miksi mun pitäisi muuttaa sitä ? Oon tyytyväinen siihen mitä syön, enkä mä koskaan oo aatellut että jäisin jostain paitsi kun en syö lihaa. En pysty edes kuvittelemaan etten olisi kasvissyöjä, se on osa mua enkä halua muuttaa itseäni.

Jotkut ei ymmärrä tietenkään, miten voin ajatella etten tarvitse lihaa. Mulla on näin ajatteleville yksi kysymys: miksi ajattelisin tarvitsevani jotain, mitä ilmankin pärjään ? Moni tietysti yhdistää kasvissyöjät hipeiksi, mutta miten ihmeessä vain hipit voisi olla kasvissyöjiä. Kyllä muutkin voi olla yhtä hyvin. Se on sama kun sanoisi, että vain barbaarit syö lihaa.

Moni ajattelee, että kasvissyöjät on aina aivan laihoja kun ne ei syö melkein mitään. Mutta miten helvetissä se muka olisi mahdollista ?! Mä en todellakaan oo mikään laiha vaikka en syökään lihaa. Oon aina voinut nauttia samalla tavalla syömisestä kuin muutkin. Vaikka mulla onkin viha-rakkaus suhde ruokaan. Grillatessa kun muut syö lihaa niin mä syön maissia. 

Okei, ymmärrän jos jotkut ei tajua, kuinka voin syödä vaikkapa hesessä vain ranskalaiset kun muut ympärillä syö hampurilaisia. Mutta jo lihan haju saa mulle huonon olon, en mä voi sille mitään. 

Mä en ymmärrä, miksi kaikki tekee niin ison numeron siitä, jos joku on kasvissyöjä. Enkä miksi kasvissyöjille on niin monia nimityksiä. Sama kuin lihansyöjille olisi toisia nimityksiä. Kaikki on tasavertaisia ja saa syödä just sitä mitä haluaa. Mä en halua syödä lihaa ja se on mun oma päätös. Ei kellään muulla pitäisi olla siihen sanomista. Jos jollain on kuitenkin valittamista, niin saa laittaa kommenttia. Kuuntelen mielelläni, miksi en saisi jättää pois sitä, minkä haluan ja mitä en koe tarvitsevani.

I was standing on the wall, feeling ten feet tall

No, vihdoin jaksan tehdä postauksen mun Tervon lomasta. Ja joo, aattelin ettei voi ola Jalasjärveä pienempää paikkakuntaa, mutta erehdyin suuresti Jalasjärvihän on oikea kaupunki Tervoon verrattuna :D

Eli meninkin sinne sitten suoraan pikkuprinsessan ristiäisistä, ja sain siis halki Suomen matkata mekossa (mekonvihaajan unelmamatka ♥). Mutta melkein heti perille pääsyn jälkeen olikin vuorossa rummikubin pelausta ja kun sitä oltiin pelattu siltä illalta tarpeeksi (mä vein mummia 6-2 voitoissa) niin mentiin uimaan (: Vesi oli aluks kylmää, mutta kun oli ollu siellä hetken niin tottu, ja kun kerkesin tottua ni oltiin jo uitu se lenkki ja lähettiin pois. Okei, en ees edennyt mihinkään ne crocsit jalssa.... 

Maanantaina kävelin lainakameran kanssa läheiselle yleiselle uimarannalle, jolla kävin ensimmäistä kertaa. Oli satanu melkein koko päivän, ja loppuajasta alko siinäkin satamaan. Kerkesin kuitenkin muutaman kuvan siinä harmaudessa nappaamaan. Ja hetken jopa mietiskelin asioita siellä. Eniten kai sitä, kuinka aika ei tuntunut kuluvan ollenkaan sillon kun seurustelin vielä Tapion kanssa, mutta nyt kun oon seurustellu Suvin kanssa (vieläpä pidempään kuin veljensä kanssa) ni tuntuu, että aika on menny kuin siivillä ! Tai siis, vastahan oli vappu ja nyt on jo heinäkuu o:

 Juttelin myös nettioraakkelin kanssa, ja tää vastaus oli oikein mukava :D Ei mulla siis tylsää ollut.

 Mutta tässä vaiheessa lähdin hyyvin nopeasti pois tuolta, pelottavaa jo :D

 Ne hyökkäili mun päälle ! Oli pelottavaa :c

Niin minkä pesu ?o.o

Tiistaina nappasin kameran käteeni ja lähdin lenkille kuvailemaan samalla. Kiersin sellasen about kahen korttelin pitusen lenkin, kävin hakemassa rahat ja lähdin saman tien kävelemään kauppaan, mihin oli noin 2 kilsan matka. Pienten miettimisten jälkeen löysinkin perille, ja oli pakko niin aneemisesta "keskustasta" ottaa jopa pari kuvaa. Salesta ostin sitten pitkän harkinnan jälkeen natural- pussin, missä siis eri pähkinöitä. Hyvinä vaihtoehtoina olivat cashewpähkinät ja saksanpähkinät, mutta koska molempia löytyi myös tuolta, ja hintakin oli näin ollen huomattavasti edullisempi. Paluumatkalla näin oravan K-marketin edessä ja jäin sitä katselemaan ja nappasin pari kuvaakin. Ovela pikkuotus piiloutu hetkeksi heinien sekaan, muttei se mun tarkkaa katsetta paennut (: Loppupäivä meni samalla tavalla kuin aiemmatkin, pelasin rummikubia, uin ja datasin koneella hetken ennen nukkumaan menoa.

 Emmä muuttunu oo, kädessä joku 2lk koulukuva :D

 Tää oli mielenkiintoinen yllätys siinä "mun" huoneen oven päällä... :D Olin ruma lapsi enkä oo siitä muuttunu c:

 Järveä silmänkantamattomiin c:

 Ja näissä kahdessa onkin sitten "keskusta" :D

Keskiviikkona heräilin siinä aamulla ja kerkesin vähän syömään, ottamaan aurinkoa Harry Potterin seurassa ja laittautumaan ennen kuin mun pikkuserkut (3v & 5v) tuli äitinsä kanssa käymään. Siinä sitten juttelin tyttöjen äidin kanssa, lähinnä siitä miten sekä Vesanto ja Jalasjärvi on niin pieniä kyliä eri puolilla Suomea, mutta molemmat kuitenkin niin samanlaisia. Sitten puhuttiin myös kuinka Jalasjärven yläasteelle on sijoittunut niin kauheat opettajat (Jennikin on siis opettaja, joten ei ollut mitenkään pelkkää opettajien vihaamista). Sitten tytöt halusikin huomiota ja tajuttiin myös, että pitäisi pian lähteä vaihtamaan vaatteita (tytöillä oli siis jotkin viikkokisat siellä). No, Jade 3v halusi väkisin tulla mun syliin ja autoin siinä sitten pukemalla sukat. Sitten Jasukin halusi syliin ja että auttaisin, vaikka kuulemma osasi itsekin. Siinä samassa tajusin olevani jotenkin suosion keskipisteenä, vaikken ollutkaan kumpaakaan nähnyt 3 vuoteen (tai ehkä se oli juuri syy..?). Viikkokisoissa Jasu toikin mulle kukkia ennen niiden alkamista, harmi etten niistä saanut kuvaa kuin kännykällä. Mutta sain sitten olla mukana ottamassa molempia vastaan kun tytöt juoksi. Jade tuli omassa sarjassan aivan ensimmäiseksi, huippua ! Jasu puolestaan tuli sijalle 3, mikä ei myöskään ollut huono. Ei ne voi olla sukua mulle kun ne noin hyvin juoksee. Illalla sitten kävin taas uimassa, pelasin rummikubia ja datasin. 

 Mun edustus taas jotain omaa luokkaansa :D Mutta Jasu kysy, että miks mulla on hampaassa joku rengas ni piti sen käsitys korjata näyttämällä miten toi koru oikein menee :D

 Tyytyväinen voittaja c:

Mutta ei kolmonenkaan valittanut c:

Torstaina ei muistaakseni tapahtunut mitään erikoista. Kävin taas lenkillä ja sitten kaupassa, tällä kertaa juoksin menomatkan ja kävelin tulomatkan. Mulla tuli myös outo tunne kun pysähdyin sillalla hetkeksi katsomaan vettä. Mua ei masentanut yhtään, mutta jotenkin mulla tuli kauhea halu hypätä siitä alas. En tiedä miksi, koska mä kaiken lisäksi pelkään jonkin verran korkeita paikkoja, mutta mun vain tuli. Soitin Nannille, ja lähdin samalla pois siitä. Oli huojentava tunne, kun pystyin kävelemään siitä noin vain ja olemaan paluumatkalla edes pysähtymättä. Oon ylpeä itestäni, alan selviytymään hankalistakin tilanteista. Viimeisen illan kunniaksi uin oikein pitkään illalla, niin että mummi tuli jopa katsomaan että enhän mä oo hukkunut.

No, sellanen loma oli sitten :D Oli kyllä mukavaa irtautua arjesta ja olla 6 päivää poissa Jalasjärveltä toisella puolella Suomea. Vaikka en mä kyllä Savoon vakituisesti muuttaisi, ei vaan oo mua varten.