Aattelin nyt vaihteeks kertoa kuulumisista. Siis muutakin kun sitä angstia ja heppoja ja kaikkea turhaa. Wau, pystynkö mä sellaiseenkin ?
Eli tosiaan, aloitetaan vaikka siitä kun muokkasin blogin ulkoasua, koska se on nähtävissä heti. Yksinkertaistin, eli käytössä vain kahta tai kolmea fonttia, eikä nekään mitenkään erityisiä. Oletan, että kaikki tunnistaa times new romanin, kaikkein normaaleimman ja ehkä jopa hieman tylsänpuoleisenkin fontin. No, oon nyt itse kuitenkin alkanut käyttämään sitä aika paljon, joten laitoin sen sitten tännekkin.
Blogin nimi on myös muuttunut, ja banneri sen myötä. I will survive oli ehkä aika massa ja itsestäänselvyyttä. Myös colorhammerin video sekä Pinkin biisi aukaisivat silmäni. Ja Pinkin biisistähän toi nimikin sitten sai alkunsa. Jos joku ei tajua tosta yhdistää siihen biisiin, niin pienenä vinkkinä, se löytyy nimellä "Fuckin' perfect" youtubesta.
Kertokaa te, mitä mieltä ootte tästä yksinkertaisemmasta ulkoasusta blogissa. Tää nyt kuitenkin pysyy ainakin jonkun aikaa (siis siihen asti että kyllästyn tähänkin...).
Mutta nyt kuulumisiin. Oon tässä tuskastellut itsekseni, kun en vain saa millään aikaiseksi raahautua lenkille. Joko on liian kuuma tai sitten tuulee tai sitten en jaksa. Joten totesin tuossa lauantaina, että jos mä lähdenkin vähän hyppimään kentälle treeneistä jääneitä esteitä itsekseni. Tein siinä lähtöä pihalle kun koira tuli kans ovelle. No, otin hihnan ja aattelin huvin vuoksi kokeilla jos se osais hypätä korkeuttakin. Ja sehän osas heti tajuttuaan idean. Kamerakin oli siis huvin vuoksi mukana, joten alempana videota. Ja ennen kuin kukaan tulee sanomaan, että rääkkäsin koiraa pakottamalla: sen ei olisi ollut pakko hypätä vaan se halusi. Lisäksi me pidettiin aina välillä taukoja.
Laitoin pystyksi kun se oli samankokoinen sen korkeimman ristikon kanssa ja itseäni hieman hirvitti hypätä sellaista jyrkästi vinoa.
Ja nyt oon sitä pari kertaa hypyttänyt lisää, tosin juoksutusraipalla, joka sopii puomiksi tässä tapauksessa mainiosti. Parhaimmillaan Jekku on mennyt 60cm, ja siihen oon jättänytkin kun se itse on n. 50cm korkuinen, eli pääsee helposti livahtamaan sitten ali. Aina hypyttämisen jälkeen oon mennyt 2-6km lenkin koiran kanssa.
Tänään olisi tosiaan sitten ne estekisat, ja mä aloin jo illalla panikoimaan, että ei helvetti, mihin menin taas lupautumaan. Aamulla herätessä tää oli kuitenkin hieman laantunut, sillä Rasse menee varmasti hyvin tollaset "maahankaivetut" sen näkökulmasta. Joten ihan hyvillä mielin lähden tästä tunnin kuluttua pappaa laittamaan kuntoon.
Viime kisojen "helmi" kuva. Rasse aivan innoissaan ja kuski on "Äitiii, apuaa" :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti