Jos mä oon oikee, miksei peili heijasta mua enää ?

Oon liian väsynyt. En fyysisesti. Mä nukun nyt riittävästi. Vaikka se uni onkin katkonaista. Näen painajaisia joista herään. Mutta nukahdan aina uudelleen ja sama toistuu. Henkisesti mä oon väsynyt. En jaksa tehdä mitään. Kaikki biisit jotka kuuntelen ei kuulosta samalta kuin ennen. Mä alan tajuamaan, mitä niissä sanotaan. Mä pystyn kuuntelemaan rivien välistä. Kai siksi, kun ne puhuttelee mua. Suurimmassa osassa tuntuu, että ne voisi ihan hyvin kertoa mun elämästä.

Tätä saat jos mä oon mitä tahdot,

tätä saat jos mä oon mitä kaipaat.

Tasamaa se on kaukana tästä,

löydy rauhaa ei mun elämästä.

Sori mulla on hankala luonne,

sitä huitelen tänne ja tuonne.

Mä näen tyhjän taistelukentän,

pahimman vastustajani tiedän.

Minusta itsestäni sen löydän.

Tiktak - Sankaritar

Kuitenkaan kukaan ei huomaa mun väsymystä. Mä piilotan sen kaikilta hymyilemällä ja olemalla positiivinen. Se kostautuu mulle vielä. Se on vain ajan kysymys. Edelleen mä kuitenkin teen sitä. En halua myöntää ihmisille, kuinka rikki mä oon. En halua huolestuttaa ihmisiä huonolla olollani. Kuitenkin joinakin iltoina se paha olo kasvaa niin suureksi, etten voi enää olla kertomata siitä ääneen.

Jos mä oon oikee

Miksei peili heijasta mua enää

Jos oon oikee

Miksen muista omaa nimeänikään

Kai mä hengitän

Sanni - Jos mä oon oikee

Eilen illalla oli sellainen ilta. Mun teki mieli viillellä pitkästä aikaa. Sanoin tästä muutamalle ihmiselle, joista yhden kanssa ajauduttiin sitten puhumaan vähän muustakin. Sanoin, että haluan laihtua. Se kysy, kuinka paljon. Kun kerroin totuudenmukaisesti, sain kuulla olevani anorektikko. Se sano, et se näännyttää itseensä niin kauan kuin mäkin. Kun sanoin, ettei sen tarvitte, se vaan ettei munkaan, että oon jo sopivan laiha. Siinä vaiheessa mä hermostuin. Jos oisin ollu sen kanssa kasvotusten oisin varmaan huutanut, kuinka mussa on pakko olla jotakin vialla, kun se yks vaan vihaa mua. Ja että kuinka mä voin olla tyytyväinen siihen mitä nään peilissä vasta kun luut näkyy. Kuitenkin vain kirjoitin ne. Ja vastauksena, että otanko mä todella yhden ihmisen näin raskaasti. Kyllä otan.

Ne toi taas uuden pillerin,

Sen patjan väliin piilotin

Tämä tauti vei järjen, vaikka vastaan taistelin

Kuule mun toive, mä haluan pois

Eikö aikani täynnä jo ois?

Olen jo nähnyt tämän elämän,

Kaiken sain ja vielä enemmän

Kuule mun toive, mä haluan pois

Eikö aikani täynnä jo ois?

Tahtoisin lähteä kuin sotilas,

Terveisin tuntematon potilas

Arttu Wiskari - Tuntematon potilas

Musta tuntuu, että mä oon vaan pelkkä kuori. Mun sisällä ei oo enää mitään. Katson peiliin ja oletan näkeväni itseni. Todellisuudessa näen henkilön, joka en ole. En tunnista enää itseäni. Mun elämän tarkoitus on vissiinkin juoda, näännyttää itseäni ja nukkua. Toivon, että pystyisin kirjoittamaan, kuinka hyvin oon parantunut. Mutta en pysty siihen. Viimeksi perjantaina mua raahattiin käsistä kylällä kun halusin jättäytyä auton alle. Mutta kai mä oon jo jonkin matkaa päässyt nousemaan tästä syvästä kuilusta missä asustin. Koska nyt noi tapaukset on yksittäisiä ja harvinaisia. Tai sitten ne on just tälläsiä lyhyitä kausia. Aiemmin se oli päivittäistä mun elämässä. Joten voitanee sanoa, että mä olen pikkuhiljaa paranemassa omin avuin.

Oli isot huolet, pienel lapsel,

pelos yksin katsoo taakseen katseel.

Minkälaisii vaaroi sielt vois saapuu,

yksin isos maailmas, vaan toivoen apuu.

Jouggis - Mun tarina