Sun rakkautes on parast mitä mul on ollut ikinä

Vlogia tulee jahka ees toinen kone, oma tai koko perheen yhteinen, suostuis editoimaan sitä. Viime viikonloppuna tosiaan sen kuvasin enkä nyt tänä viikonloppuna ainakaan mitään kuvaa koska tää kipu. Sattuu vaan olla, sattuu syödä, sattuu puhua, sattuu hymyillä, tätä listaa voisin jatkaa ikuisesti. Argh, ei tää voinut sattua viimeksi näin paljoa ! Tai sitten oon vaan kahdessa vuodessa onnistunut unohtamaan sen... Mutta tosiaan siis, että muutkin kuin mun facebook-kaverit tajuaa, niin kävin tänään ottamassa toisen huulikorun aamusta.

Fleetline Tattoos:issa tosiaan otin, ja todella tyytyväinen oon. Makso 45 euroa lävistäminen + koru, oli hygienia kohdillaan, hyvä asiakaspalvelu ja lävistäjä varmisti vielä multa ennen tekoa, että oon tyytyväinen kohtaan. Ja osu mun mielestä tosi hyvin samaan kohtaan kuin edellinenkin, niin tarkkaan mittaili ennen merkin tekoa että oisin ihmetelly jos ois menny toisin. Ite lävistämises äitee oli kattellu kauempaa ettei mulla ilmekkään värähtäny. Mutta oikeesti suljin silmät et rentoutuisin enkä näkis neulaa, ja kun se laitto sen läpi niin ne aukes salamannopeesti.

Lävistyksen oton jälkeen mentiin kiertelemään kirpputorille, ja itellä tarttu mukaan 4 elokuvaa, joista jokainen maksoi 2 euroa. Harry Potter & Puoliverinen Prinssi, jes enää 1 Potter-elokuva löydettävänä niin omistan kaikki ! Kauna 2, ihan vaan koska kauhuelokuvat on niiin ihania. Kielletty hedelmä & Sisko tahtoisin jäädä, koska vaikka ne on suomalaisia elokuvia, niin oon tykästynyt molempiin jo aikoinaan, ja nyt en voinut välttää kiusausta olla ostamatta niitä.

Mutta heitelkää kaikkia kivoja postausideoita niin blogin kuin vloginkin puolelle. Mä tästä lähden nyt nukkumaan ja koitan löytää postausintoani jostain ensi kerraksi, tänkin kirjottamisessa meni koko päivä. Kun ei oo intoa eikä keksi kirjotettavaa niin ei oo kiva tehä mitään postauksia.

Tässä nyt jonkinlainen kuva näistä lävistyksistä tältä päivää c: Joo, sama kuva on myös facebookissa ja instagrammissa, tiedän. Mutta koska oon laiska ja saamaton niin ei oo muitakaan julkaisukelpoisia.

Vuoden 2013 muistelua

Eli koska vuotta 2012 muistelin silloin vuosi taaksepäin, niin pitäähän sitä katsaus viime vuoteenkin tehdä. Kuvia mulla ei alkukuukausista oo muita kuin facebookissa joitakin, joista en nyt viitti ruveta kaivelemaan kaikkia. Joten saatte nyt tänä vuonna kattella vaan kuinka mun naama (hiukset siis lähinnä) on muuttunu vuoden mittaan.

Tammikuu

Hohhoijaa, miten tätä nyt jaksaa edes muistella. Paskapaskapaska kuukausi, vaikkei se silloin siltä tuntunut. Lähinnä vaan olin Tapion kanssa, tai sitten Suvin, tai Piian, yleensä niiden kaikkien kanssa vieläpä samaan aikaan. Tein virheitä, kuten varmaan monet muutkin. Kaduin niitä lähestulkoon heti, koska omatunto alko kolkuttaa. Tehtyjä tekoja ei kuitenkaan saa tekemättömiksi, joten turha sitä enää jälkikäteen murehtia. Loppukuustahan Tapio jätti mut, minkä johdosta mun masennus sai syyn lähteä pahenemaan ja siinä alkoi pitkä kierre.

Helmikuu

Paskaapaskaapaskaa tämäkin kuukausi. Itsemurhayrityksiä, viiltelyä, olin aivan sekaisin henkisesti ja oireilin sen mm mun ihmissuhdeasioissa. Ratsastelin jonkin verran, mutta lähinnä vaan makasin kotona kauheessa masiksessa tai olin kylällä Piian tai Matiaksen kanssa. Ei oikein vaan tuntunut missään vaiheessa hyvältä elämä ja halusin vaan niin lujaa päättää sen. Oli myös toki täsmäpäivä minkä vietin missäs muuallakaan kuin mun nykyisessä koulussa.

Maaliskuu

Huoh, ainoa mitä mä tästäkin kuukaudesta muistan on se kuinka paska kuukausi tää oli. Pelkkää angstia yms koko kuukausi. Niin joo ja kyllähän mut osastollekkin laitettiin loppukuusta. Tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin, taisin silloin osastolla myös tajuta, että tykkäsin Suvista, ainakin mikäli muistan oikein. Mun alkoholinkäytöstä tehtiin sossuilmoitus vaikken ees juonut kuin korkeintaan kerran kuukaudessa mutta ne huolestu siitä, koska masennus ja päihteet. En tahtonut vielä tässäkään vaiheessa elää, vaan roikuin kiinni siinä kulississa, että mulla on kaikki hyvin vaikka olin osastolla itsemurhayrityksen takia. Taisiis, opettajat mut sinne järjesti, mutta nekin oli vaan huolissaan että en mä niitä enää jaksa siitä syyttää.

Huhtikuu

Pääsin pois osastolta alkukuusta. Palasin kouluun ja mulla oli 3 viikon ajan joka päivä joku koe, koska meillä oli koeviikot ja sitten rästiin jääneet päälle. Ja huhtikuun 22. päivä koitti se ihana hetki mikä muutti mun elämän. Alisa synty. Muistan ikuisesti sen hetken kun istuin luokassa tunnilla ja äitee laitto mulle viestin, että musta on tullut täti. Mä totaalisesti sekosin onnesta. Mun elämään tuli joku, jonka kasvua mä saan seurata, jonka elämässä mä haluan olla mukana parhaani mukaan, ja se lopullisesti sai mut tajuumaan sen, että mä parannun vaikka väkisin, vaikka mun viimesillä voimilla masennuksesta. Joku niin pieni, viaton, ihana tyttövauva saapui mun elämään, niin enhän mä nyt halua pois sen elämästä lähteä. Ruvettiin myös blondaamaan mun hiuksia huhtikuussa.

Tuore täti, veljentytär ekaa kertaa sylissä ja pehmolelu jonka pikkuprinsessa tädiltään sai ♥

Toukokuu

Alko näyttämään jo valosammalta. Ei ollu enää kokeita, peruskoulu läheni loppua, ja mikä parasta; mä tutustuin Aijaan. Rupesin seurustelemaan Suvin kanssa, vaikka se olikin aluksi vaan läppää molempien tunteista huolimatta. Oli kevättanssiaiset ja kaikkea muutakin shaissea mitä Jalasjärven yläaste keksii aina päättöluokkalaisten kiusaksi. Niin ja sitten tietysti luokkaretki ♥ Kolmen vuoden palkka on jotaki 50e, mutta silläkin sai osteltua paljon kaikenlaista c: Tästä painamalla pääset siihen postaukseen missä esittelen ne mitä ostin ideaparkista luokkaretkellä :D

Kesäkuu

Jee loma, vapaus, peruskoulu ohi ! Vietin aika paljon aikaa kylällä, enimmäkseen Piian kanssa jäätelökiskalla mutta kyllä mä Suviakin näin. Oli Provinssi ja näin Cheekin sekä Kaija Koon. Sekä niiden yksien kanssa Children Of Bodomin, minkä keikalla joku randomi työns mua ja sit ku mulkasin sitä oikeen kiukkusesti ni se pyys anteeks, jos katse vaan vois tappaa... Ihania muistoja ♥ Juhannuksen vietin kotioloissa Suvin kanssa leffoja katsellen ja pizzaa syöden, ilman alkoholia ! Se oli myös sitä aikaa kun olin polttamatta. Kesäkuussa oli myös Alisan ristiäiset joista lähdin suoraan Tervoon mummin luokse.

Ristiäisistä. Äiti ja tytär c:

Heinäkuu

Ekan viikon olin tosiaan keskellä ei-mitään Pohjois-Savossa Tervossa. Luonnonjärvi suoraan takapihalla, aurinko paistoi, oli hyvä kirja mukana ja ah, kesä. Sain vaan olla aurinkotuolissa lukemassa, tai sitten uimassa, tai sitten lenkillä, tai sitten lukea sisällä ja syödä terveellisesti. Näin myös mun pikkuserkkuja silloin 3 vuoden tauon jälkeen, ja ne oli oikeesti kasvanu toosi paljon. Taino, nuoremman näin kyllä sillon ekaa kertaa, mutta ihan sama. Kotiinpaluun jälkeen olin kylällä, ratsastelin, kävin parissa kisoissa Rassella, erosin Suvin kanssa ja sitten lähdin leirille. Oli ihana viikko parhaiden ihmisten kanssa, hulluja juttuja tuli tehtyä ja tietenkin ratsastettua toosi paljon ! Söpökin kävi leirin aikana ekaa kertaa järvessä, onnistuttiin eksymään parin muun leiriläisen kanssa Mäntän keskustaan (naurakaa meidän säälittävyydelle) ja leirikisoista 70-90cm korkeudesta voitto kotiin Rassen kanssa. Ja joo, leiri loppu vasta elokuun puolella mutta kerroin koko leirin jutut nyt kuitenkin heinäkuun kertomuksessa.

Elokuu

Jurassic rock, koulun alku, muutto Kauhajoelle asuntolaan. Kuulosti täydelliseltä, siltä mistä mä olin aina haaveillu. Mutta pikkuhiljaa mun kunto lähti jo elokuussa romahtamaan alaspäin uudelleen. Sain liikaa vastuuta, kun piti huolehtia itestäni, Söpöstä ja koulusta. Mutta sainhan mä elokuussa myös mun rakkauden, siilin ♥ Ei mulla oikeestaan oo elokuusta mitään kerrottavaa, olin koulussa vaihtelevalla menestyksellä. Aukusti oli ainoo mitä tapahtu loppukuusta ja siitäkään ei oo oikeestaan muistikuvia, ne loput hämärätki on jo aika lailla päässy unohtumaan koska mulla on tunnetusti hyvä muisti.

Aivan tuore siili c: © Piia

Syyskuu

Mun kunnon romahtaminen alko jo näkymään. Aloin myös pikkuhiljaa myöntämään itelleni, että taidan tykätä Aijasta, ja hoin itelleni etten saa tykätä siitä koska se seurustelee mun exän kanssa. Mulla ja Söpöllä tuli 2 vuotta kavioliittoa täyteen 3. päivä (jee sillon oli myös Essin synttärit näin btw). Loppukuusta mulla ja Aijalla rupes olemaan juttua kun se kerto et se tykkää musta ja mun sydän pomppas kurkkuun ja jäädyin täysin ja en meinannu pystyy sanoon et mäki siitä, mut onneks pystyin sanomaan. Ruvettiin puhumaan entistä aktiivisemmin (jos se ees oli mahollista ku puhuttii jo valmiiks lähestulkoo kokoaja). En kuitenkaan oikeestaan viel kellekkää kertonu et kenen kans mulla on juttua, koska tosiaan Aija seurusteli sillon vielä sen mun exän kanssa, mutta jätti sen (en nyt muista jättikö syys- vai lokakuusa mutta kuitenkin) mun takia sitten aika nopeesti.

Lokakuu

Jee synttärit sweet sixteen wuhuuu. Aija kysy mua vieläpä samana päivänä ku mitä mulla oli synttärit sen kans yhteen, mikä teki mun synttäreistä parhaat ikinä, oikeesti. Oli myös syysloma (koska kukaan ei varmaan tätä muistanutkaan) ja onnistuin nolaamaan itteni askissa ja facebookissa synttäriryyppäyksen ansiosta täysin Aijan parhaalle kaverille, mutta onneks se otti mun jutut huumorilla ja ollaan kaiketi jonkinlaiset kaveritki ny sen ansiosta. En oo sen jälkeen juonu kertaakaa eikä oo ees tehny mieli (ok pari kaljaa vetäny mut en kuitenkaan enempää). Mä myös suorastaan anoin itteni osastolle takasin turvaan itteltäni. Aloin vaan pelkäämään omaa romahdustani niin paljon, etten uskaltanut nukkua kun pelkäsin mitä teen itelleni vielä tajuamattani. Ja nää kohtaukset jatkuu edelleen, ei onneks kuitenkaan niin pahoina. Mulla alotettiin lääkitys, ja sain jälleen tutustua uusiin ihaniin ihmisiin (jos joku teistä lukee tän niin tunnistatte itsenne kyllä).

Marraskuu

Pääsin osastolta pois. Elämä jatkui. Palasin kouluun ja näin jälleen Söpön. Olin kuitenkin vielä henkisesti loppu, mutta pystyin jo huolehtimaan itestäni, niin oli kai siinä ees sen verran parannusta entiseen. Näin Aijan ekan kerran (oh god, voisin selittää siitä päivästä vaikka päivän kyllästymättä), ja se oli vaan niin täydellistä. Loppukuusta värjäsin hiuksia eka edestä vähän punasiks ja loput mustaks (ja tänään värjättiin juurikasvut pois + siili leikattiin eli ainakaan hetkeen ei tuu hiukset muuttumaan). Ite tykkään toosi paljon näistä hiuksista, jos vaan vähän kasvas vaa xd Niin ja olihan mulla se mysteerinen Helsingin reissu millä tienasin päivässä päälle 2 tuhatta euroa. Ja siirryin myös nykyaikaan ostamalla älypuhelimen, wow !

Joulukuu (finally)

No koulua, joululahjojen ostelua jne. Koulun loppumisen jälkeen tuntu niiin oudolta kun asuntolan huone jäi niin tyhjäks ja ku palaan sinne vasta helmikuun lopulla niin villakoirat varmaan valtaa koko huoneen siinä ajassa ! Mutta joulu meni ihan normaalisti, niin kuin muukin loma. Olin aika lailla vaan kotona ja kattelin omas kerrokses leffoja ja sarjoja. Ja sit 30. päivä lähin junalla matkaileen, ohgod. Tuli käytyä Tampereen vaihtojen kautta Forssassa ja takaisin Jalasjärvelle päivässä. Kaikki vain Aijan vuoksi. Annoin Aijalle joululahjaks suklaata, pehmolelun sekä sydämenpuolikas- kaulakorun (josta toinen puoli on tietty mulla). Ja sain Aijalta kynttilähommelin mistä laitan kuvan tohon alas (vain koska en jaksa selittää millanen se on, laiska mä) sekä pehmolelun. En juurikaan enää perusta ite pehmoleluista, mutta ton kanssa oon nukkunu lähestulkoon joka yö ja roikun se kainalossa myös aika paljon, se vähän kuin korvaa mulle Aijaa. Mutta, oli hieno vuosi 2013 ja jäi paljon ihania muistoja, toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä parempi ! 

Ah Piian pidennykset ♥ Tahtoo omat !

Ps. En toki oo laiska ja saamaton, alotin kirjottamaan tätä 31. joulukuuta ja sain nyt valmiiksi. Mutta, enpä mä ikinä kuvannu sitä vlogiakaan mitä lupasin, niin teen sitten työssäoppimisen jokasena päivänä pienen videopäiväkirjan mistä teen sitten koosteen tubeen työssäoppimisen jälkeen (tai keskellä sitä jo osan). Lupaan tän ! Ja nyt Onnellista uutta vuotta 2014 kaikille jotka tän lukee !:)

You got me going crazy

En oo taaskaan kirjottanu, ei vaan oo ollut mitään kirjottamisen arvoista. Enkä mä tykkää väen vängällä kirjottaa, koska haluan et niistä mun teksteistä näkee, että oon kirjottanu ne omasta halusta enkä pakkopullana. 

Mutta tänään mulla on ollut niin ihana päivä ettei toista voi tulla kyllä pitkään aikaan. Eli heräilin koko aamuyön ajan lähestulkoo kokoajan ja kasin jälkee heräsin sit lopullisesti, tein perus aamutoimet, laittauduin, pakkasin laukun ja sit lähettiinkin äiteen kans kohti Seinäjokee. Käytiin sisäl kattoo miltä raiteelta mun eka juna lähtee ja mentii sit sinne. Juna oliki jo siel ni menin vaa sinne ja sit etin oman paikkani. Vähä ennen Parkanoa mul oli kauhee tylsyyskuolema ja sit kattoin et nyt kyl tulee käytävää pitkin tutunnäkönen ihminen, ja oikeessa olin, koska Ada tuli sieltä pikkusiskonsa kans. Puhuttii siinä melkein Tampereelle asti, jolloin ne lähti käymään ravintolavaunus ja mä rupesin valmistautuu vaihtaa junaa.

Löysin Tampereella oikeen junan ja sit oman paikan löytymisen jälkeen alko se kauhee jännitys ja paniikki. Mun vatsassa heitti 100-0, en voinu ees aatella enää syömistä, en pystyny keskittyy melki ollenkaan ees mun musiikkiin ja kauheen kuuma. Aattelin vaa et ei se oo nii paha, nähään sentään toista kertaa mut ei se auttanu yhtään, pystyin vaa alskee minuutteja et kauanko kestää vielä et nään sen taas. Sit vajaan tunnin kuluttua tultii Humppilaan ja mä oikeesti lähestulkoo tärisin, musta tuntu et mun jalat pettää hetkenä minä hyvänsä jännityksen takia alta.

Sit ku tulin Aijan kohalle ni me vaa halattii ja oltii molemmat hiljaa. Sit mentii autolle ja ajettii sielt Forssaan (tai siis kuski ajo) ja Aija tyylii sekoili koko alkumatkan ajan, mä onneks pystyin pitää omani sisälläni ja hymyn sain kätkettyy huivin taakse. Ku oltii peril ni mentii vaa suoraan Aijan huoneeseen ja sit heitin sitä sen lahjalla (ois vaatinu liikaa ojentaa), kaivoin kännykän esiin ja käskin sen avata sen. Rupesin kuvaa ja se kikatti melki koko sen ajan ku se avas sitä (awwww sen kikatus on jotaki niiin ihanaa ♥_____♥). Sit se teki niinku olin suunnitellukki, se vaa halas nopeesti sitä pehmoleluu ja heitti sen sivuun. Otti sit tikkarinsa kans pois sieltä ja alko lukee sen kortteja. Sen jälkee se sekos eka, otti suklaat pois ja alko tutkii tarkemmin pehmolelunsa kaulaa (koska kortissa käskettiin) ja sit se oikeesti sekos. Olin nimittäin laittanu siihen pehmolelun kaulaan sellaset sydämenpuolikkaat kaulaketjus. Sen jälkee avasin omat lahjani ja en eka pystyny lukee kynttiläni tekstiä ni Aija luki sen mulle ääneen.

Sit vaa makoiltii sen sängys ja kutitin sitä ja seki yhes vaihees tajus millasia kauheita ääniä päästän ku mua kutitetaan ni seki rupes kutittaa mua aiva hirveesti. Yritin ottaa kokoaja yhteiskuvia mut ne ei oikee onnistunu ku joko Aija piiloutu jotenki tai ne oli aivan liian läheltä otettuja, niin niistä yhdestäkään ei tullut julkaistavaa kuvaa. Leikittii tyylii kokoaja toistemme kännyköil ja saatiin vissiin aika mielenkiintosenki näkönen "keskustelu" facessa aikaan kommenteilla mun kirjottamaan tilaan Aijan profiililla. Eli jos joku sattu sen lukemaan ja käsittämään väärin niin ei, en pidä Aijaa rumana eikä meillä ole mitään riitaa :)

Sit joskus kuuden jälkeen lähettiin ajaa takas Humppilaan, mis menin sit oikeeseen junaan kauhees kiirees ja sit kohti Tamperetta taas. En ees huomannu kuinka nopeesti molemmat junamatkat meni. Mut kertokaa mulle, minkä ihmeent takia junien ravintolavaunuissa ei voi maksaa visa electronilla ? Ei sillä että ois mun vitutuskäyrä meinannu nousta 0-100 kun sil ei voinu maksaa ja halusin sieltä jogurttia, onneks mulla oli kolikoita just sen verran mitä tarvitsi, niin sain sen ostettua.

Sen jälkeen tulin vaan kotiin ja oon datannu koneella ja muistellu et kuinka ihana päivä mul oli. Toivon mukaan nään Aijaa taas mahollisimman pian :3

Heittäkää muuten vlogiehdotuksia, koska aattelin ainakin jotain 2013-vuodesta puhua (ja sit koska joku pyys askissa kertoo mun arpien tarinat, viiltelyarpia lukuunottamatta, ni seki on tulos) mut oikeesti heittäkää ideoit ja kysymyksii jos tekisin kysymys & vastaus- videon :)

Sain Aijalta tollasen + pehmolelun lahjaksi vielä :3

Pakollinen joulupostaus

Koska kukaan ei varmaan oo huomannut, niin kerron teille että tänään on joulu. Uskomatonta eikö totta ? Vuosi loppuu viikon päästä, hengissä ollaan selvitty ylä- ja alamäistä huolimatta, viikon päästä sitten taas muistellaan kulunutta vuotta.

Aamulla herättyäni päätin, että tästä tulee hyvä päivä. Tänään en anna synkkien ajatusten hiipiä mun mieleen pilaamaan tätä päivää. Ainakin tähän mennessä se on onnistunut. Joskus kahen maissa Roope ja Meri tuli, Alisa mukanaan tietenkin, ja päästiin syömään. Tuli sitten syötyä melkein kokonaan täysi lautanen, mikä on oikeesti mulle tosi paljon nykyään, ja olin kyllä aivan täynnä siitä. Koska jostain syystä ois seuran pikkulimut päässy vanhenemaan (ehkä niitä kisoja ois voinu järjestääkki...) niin me juotiin ne. Seuralle ostetaan sitten uudet limut seuraaviin kisoihin.

Syömisen jälkeen siirryttiin tärkeimpään ja eniten odotettuun- lahjoihin. Mitä sitä turhia kiirehtimään, kun ne voi jakaa jo kolmen aikaan. Olin ollut aika kiltti, koska sain sopivan määrän lahjoja, josita onneksi kovinkaan monesta ei paljastunut syötävää. Ja koska en kuitenkaan osaisi selittää, niin saatte kuvina ne.

Meikkituotteet. Ripsari, aurinkopuuteri, meikkivoide & kaks jättikajaalia (musta ja hopea).

Äiteeltä tuplapakkaus hoitoainetta, eipähän tarvitte olla kokoajan itte ostamassa :)

Vähän tupakkiaki. Ja kyllä, olen edelleen lopettamassa uutenavuotena.

Varvassukat. Siis mun mielestä tälläset on kauheen epämiellyttävät päällä ja kauheen näköset :D

Perus käsipeili. Kiitän äitee ♥

Ja nämä kauhut, syötävät.

Hieno heppataulu. Mihinköhän ton vaan tungen kun mun huoneen seinät on jo aivan täynnä kaikkea, toisaalta mullahan onkin nykyään kokonainen kerros omana, että kyllä tuolta jostain tilaa löytyy.

Avaimenperä, missä on ristejä. Joko tädillä on omituinen huumorintaju tai sit Englannissa noi on muodissa...

Playboyn hajuvettä.

Vähän isomman kaliiperin kahvikuppi :D

Tähän loppuun sanon vielä, että musta on tulossa kummallisen naisellinen. Lakkasin eilen kynnet ja ostin viime viikolla Seppälästä aivan ihanan neulepaidan (tai jonkun sen tapasen, perillä asioista...). Ja loppuun vielä joitain kuvia kännykästä jotka jotenkin tähän postaukseen liittyy.

Tässä nää kynnet :) Kyllä, olen siistinyt iholta pois noi, en vain ollut kerennyt tehdä sitä vielä ennen kuvan ottoa.

Mun uus rakkauspaita ♥ Seppälästä hintaan 29,95 c:

Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2014 :)

Pukkikin meillä kävi ja kaappasi Alisan syliinsä :)

Tädin pikkuprinsessa käärmeensä kanssa :)♥

No more hiding who I wanna be, this is me

Rupesin eilen illalla miettimään, millanen oon ollu, millanen oon nyt ja millanen aiemmin halusin olla. Ei ihan kaikki palaset loksahdellut paikalleen, mutta kai siellä jotain yhtäläisyyksiä kuitenkin löytyi. Ihan vain koska haluan tänne jotakin "kunnollista" laittaa, niin kirjotan ne asiat tänne.

Joskus iiihan pienenä halusin olla laulaja tai näyttelijä. Lauloin oikeesti itekseni tosi paljon ja vähän muuallakin, mutta olin aivan helvetin ujo siitä huolimatta ja epävarma itestäni. Meiltä löytyy videokin mis oon joku 6-8v, tarkemmin en osaa sanoa, ja laulan Pikku G:n Romeo ja Julia- biisin hiusharjaan. Jos joku otti musta kuvaa poseerasin jotenkin tai sitten yritin piiloutua ettei musta saataisi otettua kuvaa. Peuhasin veljien kanssa jonkin verran, ratsastin ja olin oikeesti hirmupositiivinen pikkutyttö, huolimatta siitä että mua kiusattiin. Haaveilin siitä, että oisin 16- vuotias, koska se tuntu niin hurjalta ja hyvältä iältä sillon.

Vähä vanhempana halusin, että mut jotenkin huomioitaisiin ja en ois niin yksinäinen. Tein parhaani koulussa ja mun keskiarvo ala-asteella onkin ollut oikeesti tosi hyvä, ei yhtäkään alle 8 ollu todistuksessa kutosen keväällä. Rupesin pitämään kirjottamisesta, ja opettaja kehuki jonkin verran mun aineita. Tää oli myös sitä vaihetta kun olin aika paljonkin yli mun ujoudesta, eli uskalsin puhua ihmisille ilman mitään ongelmia. Aattelin etten ikinä rupee polttaa, ryyppää tmv ja että oon muutenkin sellanen kiltti tyttö.

No, mitä mä olen nyt ? Aristan kameroita edelleen ja en vieläkään tykkää jos joku ottaa musta kuvaa, vaan toimin kuten pienenäkin. Haluaisin edelleen olla näyttelijä, mutta laulajan tilalle on tullut terapeutti. Haluaisin edelleen, että mut huomioitaisiin ja pakko myöntää että välillä haen sitä huomiota vähän kyseenalaisillakin keinoilla... Koulussa en ehkä enää tee aivan parastani, koska aina ei sinne yksinkertaisesti vain pääse ja välillä jos pääsee niin keskittymisestä ei tuu mitään. Tämän takia keväällä siirtyminen helpotettuun matikkaan ja tarkoituksena suorittaa silloin molemmat matikan kurssit.

Oon myös alkanut kirjoittamaan vaihtelevalla aktiivisuudella, ja kirjan kirjoittaminen mun nuoruusvuosien kokemuksilla onkin yks ajatus mitä aion tehä aikuisena. Keskiarvoahan meillä ei enää ole, mutta ysillä se oli ihan hyvä verrattuna siihen että sain sitä nostettua ja mulla oli poissaoloja 282. Ujous on myös tullut jo pari vuotta taaksepäin takaisin. Siis oikeasti, jos joku tuntematon ihminen tulee yhtäkkiä puhumaan mulle niin jäädyn aivan täysin. Saatan myös punastua ja vaan tuijotella kaikkialle hermostuneena. Aika kilttinä tyttönä oon pysynyt siitä huolimatta, että aloinkin polttamaan (päätin et uutenavuotena viimeistään lopetan kokonaan !) ja ryyppäämään satunnaisesti (mutta enää en tosin aio).

Mun tän hetkinen profiilikuva facessa, sen siitä saa kun innostuu tummista väreistä yöllä ja saa päähän ottaa kuvia ja muokata niitä :D Ja kyllä, mulla on edelleen punaista, oli vain kerennyt hallistumaan tohon kuvaan mutta nyt taas ihan kunnollisen punaisena hoitavan sävytteen ansiosta :)

Niin erilaiset yhdessä ollaan, mut mun elämässä riittää kun oot tässä

Hengissä ollaan vaikken ookkaan pitkään aikaan kirjottanut mitään. On vaan ollut niin kiirettä etten oo saanut konetta avattua ja vaihtoehtona olis vaan kännykällä kirjoittaminen, ei kiitos ihan vain koska niin pitkään kestävää ja tulee kirjoitusvirheitä normaalia enemmän.  Oon kyllä myös monta kertaa avannut bloggerin ja alkanut kirjoittamaan tekstiä, mutta sitten siihen se onkin jäänyt, en vain oo keksinyt mistä kirjoittaa.

Mutta, eipä mulle oikeestaan oo mitään erikoisempaa tapahtunut. Viikko sitten perjantaina tuli mulla ja Aijalla 2 kuukautta täyteen, aika kuluu toosi nopeesti mun silmissä, vastahan oli mun synttärit ja alettiin seurustelee, nyt on menny jo yli 2kk ! Joo, se ei oo vielä kauheen pitkä aika, mutta ihan hyvä alku ainakin toivon mukaan pitkälle suhteelle.

Eilen tosiaan alkoi meilläkin joululoma, jonka jälkeen meen ainakin Piian kanssa Högnas Farminille työssäoppimaan 5 viikoksi. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kun tosiaan asutaan siellä sen sijainnin vuoksi (Kristiinankaupungin lähellä kun on). 

Tosiaan myös Alli muutti meille eilen ja tähän hätään en oo saanut siitä mitään kauhean hyvää kuvaa (koska pikkuponi on koko ajan liikkeessä tai pysähtyy sellaiseen kuvakulmaan mistä ei saa otettua kivaa kuvaa), mutta tänään sain iltatallin yhteydessä napattua jonkinlaisen kuvan.

Koska tää teksti on niin tönkköä ja en saa ajatusta kulkemaan, jätän tällä erää bloggauksen tähän, jos saisi tehtyä videota lomalla ja ajatukset kulkemaan kirjoittaessa.

Haaste kaikille hevosenomistajille

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta

Wilja, tutummin tosiaan Söpö, on hollantilainen puoliverinen KWPN tamma. Tasoltaan Söpö on esteillä ehkä joku 100-110cm ratana, mutta yksittäisenä menee leikiten 130cm okseritkin ainakin irtona, myöskään muta-aikaan 140cm lankkuaidat ei oo tuottanu ongelmia ylipääsemisessä tarhasta vapauteen. Koulupuolelta Söpö on tasoltaan HeB, eli aika selvästi tamma on estepainotteinen, ja sillähän onkin ihan hyvä estesuku mitä oon joskus oston aikaan sen papereita ja sukua tutkiskellut. Luonteeltaan Söpö on todella kiltti, kulkee perässä kuin koiranpentu vapaana ja aina kutsuttaessa tulee luokse. Ainaostaan yksin matkustamiset ja muutenkin yksin olemiset tuottaa ongelmia, ja sen takia yleensä jos Söpöä täytyy kuljettaa yksinään laitetaan mut sen seuraksi, jolloin se rauhoittuu. Ratsastaessa Söpö aina testaa "onks mun ihan pakko"- asenteella ja pysähtelee aluksi, mutta aina kun vähänkin komentaa ja tekee heti selväksi että kyllä liikutaan niin reippautta löytyy. Söpö yrittää aina välillä heittäytyessään oikein villiksi pukittaa nostelemalla takajalkojaan ehkä 30-40cm korkeuteen maasta ja se vaan huvittaa mua. Söpöllä ja mulla on kovan työn tuloksena saatu todella hyvä luottamussuhde, ja se on ollut apuna monissa asioissa, kuten esimerkiksi kesällä järveen menemisessä. Mikään rohkeinhan Söpö ei ole, joten ratsastajaltakin vaaditaan itsevarmuutta selässä.

Hevoset vai ponit? Miksi?

En oikeastaan osaa valita ! Poneilla oon saanu opittua aika lailla kaiken osaamani, ellei äiteen entistä tori-hannover risteytystä, 173cm korkeaa Fasua ja entistä ylläpitohevosta Weer Ginetiä eli Kinkkua lasketa. Söpö ja Rasse kuitenkin kehitti mua kans jonkin verran vielä eteenpäin. Sanotaanko sitten vaikka näin, että molemmat.

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Tais olla mun ensimmäinen oma poni Ella, jonka sain 5-vuotiaana. Ella oli shettis ja unelma ensimmäinen poni ahneudestaan, ovelista karkailuistaan yms huolimatta. 8 vuotta kerkes meillä olla yhteistä taivalta ennen kuin Ella myytiin pois pienemmille aloitteleville hevosihmisille, joilla se edelleenkin on.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)

Lähestulkoon kaikilla meidän hevosilla on ollut kengät, joten ehkä mieluummin niin. Toki talvella tilsakumit lähestulkoon pakolliset niihin mukaan, koska muuten lumi paakkuuntuu jatkuvasti kiinni ja sitten meinaa liukastua. Söpön kenkien koosta mulla ei ole mitään hajua.

Klippaus: Puolesta vai vastaan?

Se riippuu aivan hevosesta, jos sillä treenataan säännöllisesti sillä tasolla, että hevonen oikeasti tekee töitä ja hikoilee, tai on muuten vaan niin paksukarvainen ja huonokuntoinen niin klippaus on ok, niin kauan kuin koko hevosta ei vedetä karvattomaksi. Mutta jos klipataan vaan "tyylikkyyden" vuoksi niin ei mitään järkeä. Meillä ei oo omia hevosia taidettu koskaan klipata, ainoastaan Osku oli jo meille tullessaan klipattuna viime talvena ja kauhea loimitushan siinä oli.

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Meille tullessaan Söpö tarhaili yksinään, viereisessä tarhassa Riisi ja Lumppu, mutta myöhemmin ne menivät samassa tarhassa kaikki. Rassen tultua ja Riisin lähdettyä Söpö tarhaili yhdessä Rassen kanssa ja nyt kun Rassekin on lähtenyt ja Söpö palaa kotiin perjantaina, tulee meille yksi suloinen poni sen seuraksi, pääsette varmasti videoissa ja blogissa tutustumaan tuohon pieneen söpöläiseen sitten, en nyt vielä paljasta muuta kuin että mielellään sen pihankoristeeksi ostaisin jos olisi rahaa (; Kauhajoella Söpö tarhailee Jennin kanssa, aidan toisella puolella 3 muuta hevosta.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö (kuten väri) ?

Luonne tietenkin. Vaikka hevonen olisikin upea, niin jos sillä on kauhea luonne en ostaisi. Hevonen saa näyttää miltä tahansa, kunhan meidän luonteet sopii yhteen mahdollisimman hyvin. Söpöllähän nyt sattui olemaan myös ulkonäkö ihana, mutta kuvaa en ollut siitä nähnyt ennen koeratsastusta, vaan ainoastaan kuullut luonteesta. Koeratsastuksen sujuvuus kuitenkin ratkaisi sen, että päätettiin ostaa juuri Söpö, se oli vieläpä ensimmäinen hevonen mitä käytiin kokeilemassa.

Millainen on hyvä hevosblogi ?

Ulkoasu hillitty, tekstit mielenkiintoisia ja ei pelkästään sitä kuinka kaikki menee täydellisesti, eli kertoo myös huonommista jutuista. Postaukset ei oo 1-2 kuukauden välein sisällöttömiä. Ei pahemmin kirjoitusvirheitä, kuvia postauksissa hillitysti eikä miljoona samanlaista.

Pahin tippumisesi ?

Ehkä se kun olin Söpön kanssa estevalmennuksessa joulukuussa -12, eli sen oltua meillä joku 3 kuukautta vasta. Itse tehtävä meni hyvin, lävistäjällä okseri ja sen jälkeen lyhyen sivun jälkeen toinenkin este. Maneesissa oli kuitenkin hypätty monta päivää putkeen ilman että oltiin lanattu missään välissä, joten pohja oli todella huono. Tultiin sitten pitkälle sivulle ja Söpö jotenkin kompastui siinä ja kaatui etujaloilleen, jolloin mä vedin voltin selästä ja mun kämmenselkä osu joko vieressä olleen esteen metallitolppaan tai jäi mun alle, kaksi kämmenselän luuta murtui ja paha aivotärähdys, mua jouduttiin tukemaan että pääsin autoon istumaan ja sitten kun hevoset oli hoidettu (äiteen pakkomielle, vaikka mulle ois käyny mitä tahansa niin hevoset AINA etusijalla..) niin lähdettiin Seinäjoelle sairaalaan. Röntgenit otettiin niin, että mua kuljetettiin pyörätuolissa ja sitten vain maattiinkin sairaalan sängyssä. Ekaks lääkäri väitti ettei oo murtumia vaan ainoostaan isoja verisuonia katkeillu, mut seuraavana päivänä soitettiin että "tulkaapas takaisin, kirurgi katto kuvia tarkemmin ja näki kaks selvää murtumaa" ja sitten laitettiinkin kipsin kaltainen, irrotettava tukiside kuukaudeksi.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa ?

Monta. Osa on vähän isompia poniloimia, joita ei olla myyty ja osa joko Söpölle ostettuja tai sen mukana tulleita. Sitten myös ainakin yksi voittoloimi JaRa-cupista.

Kuinka usein hevosesi liikkuu ?

Oikeastaan en jaksa enää ratsastaa, ei vain innosta. Eikä myöskään tallilla oleminen jos aivan totta puhutaan, joten Söpön ratsastaminen on jäänyt aikalailla Jessican kontolle. Oisinko ite menny sillä viimeksi toissaviikonloppuna. Nyt kun lähetään kotiin 3 kuukaudeksi niin äitee alkaa varmaan ainakin jonkin verran ratsastamaan sillä ja toivon mukaan ainakin pitelemään mulle taas jonkin verran tunteja. Muutenkin kotona ollessa on ratsastaminen ollut säännöllismpää ja monipuolisempaa.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja ?

Taidan kallistua enemmän uhkarohkean puolelle. Päästelen aina itse ratsastaessani täysiä menemäään, kunhan vaan pohja sallii. Myös ilman satulaa hyppäämistä on kiva harrastella välillä, eikä tarhassa ratsastaminen ilman mitään varusteita ole myöskään jäänyt kokematta. Oon myös hypellyt Wilillä (joka kuumuu esteillä 0-100 korkeintaan 15 sekunnissa) ilman käsiä ja jalustimia. Usein myös nostelen Söpöllä laukkaa niin, että päästän ohjat menemään kokonaan pois, laitan kädet sivuille ja vain ravaan täysiä kohti nurkkaa... Eikä laukassakaan ole mitään epänormaalia mulle heittää yhtäkkiä ohjia pois käsistä.

En nyt jaksa haastaa ketään, koska aikalailla kaikki taitaa olla tehny tän jo.

Te sanotte minä teen- haaste

Eli Piia haasto mut tekemään tän haasteen. Joten asioita vaan tulemaan kommentilla, aikaa ens viikon perjantaihin asti koska silloin valikoin joukosta ne mitkä teen ja kuvaan videon. Asioita tulemaan vaan siis !:)

Ps. Ahkera kouluun lähtijä eilen...

Kipu kasvattaa mut se ensin täytyy kohdata uskaltaa

Tästä voi ny tulla vähän lyhyt ja kirjoitusvirheinen teksti, koska teen tän kännykällä. En vaan voi uskoa tätä, kolmas yö putkeen ilman että oon saanu unta ! Kello on jo kaks mutta ei tietookaan että mua väsyttäisi lääkkeistä huolimatta. .. Ei voi muuta sanoa kuin että ottaa päähän ja lujaa. Onneksi sentään kännykkä seurana.

Tänäänkin mun fiilikset on heitelly ilman ennakkovarotuksia mahtavasta ja superpirteästä siihen masentuneeseen ja itkuiseen. No, kai tää tästä ajan kanssa lähtee paranemaan. Pitää vaan elää päivä kerrallaan ja jaksaa toivoa että kaikki kääntyy paremmaksi.

Joku mun askissa pyyteli hevosaiheista postausta, mutta kuten sielläkin sanoin, niin mun hevoselämässä ei tapahdu oikeastaan mitään tällä hetkellä. Perjantaina aamusta Söpöllä oli ähkyä ja mua pelotti jättää se muiden kontolle viikonlopuksi,  mutta onneksi mitään ei ollut tapahtunut...

Sunnuntaina Söpölle oli tullut pari piebtä haavaa jalkaan, joista oli vähän tullut verta, mutta onneksi kumpikaan ei loppujen lopuksi ollut sen pahempia. Oli kuitenkin selvästi joku hokkikengät omaava potkinut ja koska ei ollut tänä talvena eka kerta, niin kauheasti pelottaa miten käy jos vielä potkii.... Ei voi kuin toivoa ettei mitäön pahempaa tapahdu, mutta minkä sille voin kun pelkään tollasia jo, kun mun tuurilla jotaon kuitenkin käy ):

It has always been and will forever be more than just a horse

En sitten tiedä mikä mussa nyt mättää, kun en oo viime päivinä enää pystyny iltasin muutaku angstaamaan Aijalle. Joo, mua ärsyttää itteenikin se, koska en haluis et sille tulee huonompi fiilis mun sanojen takia, mutta minkäs teet kun ei oo muitakaan joille puhua. 

Viime yö oli ehkä pahin kaikista. En saanu unta ennen ku vasta 8 jälkee aamulla, ja itkin varmaan ainakin puolet yöstä. Ensin koska äitee on puhunu, että jos Söpö myytäisiin (mä saan kuulemma päättää koska jos se myydään niin se myydään koska se ois liian rankkaa mulle hoitaa hevonen ja koulu). Sitten koska Rassekin lähtee mun elämästä ainakin joksikin aikaa, koska sen omistaja on sairaslomalla ja laittaa kaikki hevosensa tunnin ajomatkan päähän = ei mitään mahdollisuutta päästä ratsastamaan tai kisaamaan. Sitten palas mieleen se kun Wili myytiin, mikä on ollu mulle ehkä raskain paikka ikinä, koska en saanu vaikuttaa siihen mitenkään, äitee vaan kerto että se on myyny sen.

Kattelin vaan youtubesta omia vanhoja videoitani Wilistä ja sitä yhtä videota Rassesta. Lopulta kun aattelin et nyt mä voin nukkuu et en enää itke, niin rupesin itkemään uudelleen. Ohgod, otan oikeasti hevoset näin raskaasti. Mutta en mä niitä helpomminkaan voisi ottaa, kun ne oli niin kauan mun syy elää kun olin pahimmillani. Sitä paitsi tähän itkemiseen voi olla taustalla joku toinenkin syy, esimerkiksi se, etten oo pystyny tosiaan pitkään aikaan itkemään juuri mistään ja nyt ne itkemättömät itkut alkaa purkautua. 

Joka tapauksessa oon nyt alkanut itkemään. Mitä mä sinänsä pidän hyvänä juttuna, koska se meinaa että alan paranemaan. Pieniä askelia kerrallaan ja pian niistä muodostuu polku. Mä selviän tästä ja saan noustua tästä kuopasta vaikkei musta aina tuntuiskaan siltä, mä tiedän sen. Masennuksesta paraneminen ei oo rakettitiedettä, vaan mahdollista, etenkin jos käy terapiassa ja syö edes jonkinlaisia lääkkeitä sen tukena. Joten kyllä, mulla on toivoa ja uskoa siihen, että joku päivä mä oon parantunut.

Mutta otetaan nyt mukaan jotakin hieman positiivisempaakin asiaa. Eli mun hiukset on ny punamustat, ja mä niin rakastan näitä hiuksia ! Mulla oli kauhee ikävä mustia ja tää on niin ihanaa kun mulla on taas melkein kokonaan mustat hiukset. Mun anemia taitaa myös alkaa jo hieman helpottamaan, koska en o enää kokoajan niin väsynyt ja ei pyörrytä enää niin paljoa kuin vielä viikko sitten. Jotakin hyötyä niidenkin pillereiden syömisestä siis on.

Perjantaina tosiaan oltiin Seinäjoella käymässä vanhempien kanssa. Ostin mulle uuden puhelimen, tosiaan sen mun ensimmäisen älypuhelimen, ja mukaan gigantista tarttui Samsung galaxy s3 mustana. Ja koska siihen tosiaan tarvitaan se minisim, niin mulla vaihtui numero. Facessa kannattaa viestiä laittaa jos sen haluaa, koska muhun ei saa enää 6. päivän jälkeen yhteyttä toiseen liittymään. Silloin siis mulla umpeutuu puhelupaketti, ja siihen asti rinnalla kulkee toinen kännykkä tän paketin vuoksi.