lauantai 27. huhtikuuta 2013

People can't see your pain if you just smile

Huoh, oon jotenkin taas niin tunteikkaalla päällä. Itkettää koko ajan, ja ihan pienikin asia saa mut itkemään. Esimerkkinä tämä: olin tänään salilla vanhempien kanssa, issee rupes mulle sanomaan että teen liian pienillä painoilla (25kg, ja en oo pitkään aikaan vaan saanu jaksamista lähteä salille, oisinko joskus lokakuus käyny viimeks, ehken ees sillonkaa enää) joten jouduin hetken siinä kattomaan muualle ja teeskentelemään kuuroa. En oikeestikkaan tiiä et mikä muhun on menny nyt. Käyn todellista kamppailua jopa sen kanssa että syönkö mitään. Mulla on nälkä, mutten vaan pysty nielemään ruokaa. Joudun pakottamaan itseni siihen. Ei, en todellakaan aio olla syömättä vaikka haluankin laihtua. Mä haluan tehdä sen paremmalla tavalla (ja tämän luettuaan on yks henkilö tyytyväinen). Mä aion alkaa liikkumaan enemmän ja syömään terveellisemmin. Syömisessä oon muutenkin omasta mielestä tsempannu nyt ihan hirveesti, kun vertaa millaista se oli vielä kuukausi sitten. Silloin söin yhden aterian päivässä ja muuten join maitoa. Enkä edes kun söin niin saattanut syödä kuin ihan vähän. Nyt syön jo 2-3 kertaa päivässä, riippuen jaksanko illalla tehdä enää rahkaa. Koulussa oon alkanu syömään normaaliin aikaan. En vieläkään pysty sulkemaan sitä ahdistusta pois siitä tilanteesta täysin, mutta ainakin tää on askel parempaan. Koulussa syön yleensä vaan salaattia mutta jos siellä nyt sattuu olemaan ruokaa mistä mä pidän, niin otan kyllä sitäkin. Ja tietysti jos on pehmeetä leipää/sämpylää niin sitäkin tarttuu mukaan tarjottimelle. Ja vaikka oonkin alkanu syömään enemmän (ja terveellisemmin) on painoa taas lähtenyt. Mikä on ihan hyvä koska paino otti jo takapakkia kun mun syömistä vahdittiin niin tarkkaan.


Nyt voi kuitenkin koulun suhteen huokaista helpotuksesta, vai voiko ? Enää 4 koetta jäljellä, ja sitten on ne paineet menty. Tosin mulla on tutkielman palautus sitten tiistaina. Ai mikä tutkielma ? Pitäskö sitä tehäkki ? Se ihana mielellään 10-sivuinen äidinkielen tutkielma kirjasta. Ja kyllä, sitä pitäs tehäkki. Mutta oonko mä tehnyt ? En, ja joo. Oon alottanut eilen. Sain oikeen 3 sivua valmista tekstiä tehtyä. Tänään en sitten saanut aikaiseksi tehtyä. Fuck this shit. Jos oisin siinä tilanteessa et oisin jäämässä varmasti luokalleni, en jaksas ees tehä sitä. Mutta nyt tulevaisuus näyttää kuitenkin vielä ihanan valoisalta, ja siltä että pääsen luokaltani. Yhtäkään hylättyä ei oo tullu pitkään aikaan, viimeks syksyllä, miten tää on ees mahollista ? Enää pitää tsempata loppukevät ni sitten on peruskoulu käyty ja jatko-opinnot kutsuu (: Ehkä mä jaksan, sitten saan rauhassa levätä koko pitkän kesän. Tai en saa, jos onnistun jostakin saamaan kesätöitä. Mutta se ei haittais jos sen vuoks en sais levätä, koska sit saisin rahaa millä ostella kaikkea kivaa ja piristävää...

On se vaan ihana kissa ♥ Ja mikä ajoitus !:D

1 kommentti:

  1. "Mä haluan tehdä sen paremmalla tavalla (ja tämän luettuaan on yks henkilö tyytyväinen)" Oh yes I am :33

    VastaaPoista