And this feeling will follow you 'til your life is over

I told you everything

Opened up and let you in

You made me feel alright

For once in my life

Now all that's left of me

Is what I pretend to be

So together, but so broken up inside

'Cause I can't breathe

No, I can't sleep

I'm barely hangin' on

Kelly Clarkson - Behind these hazel eyes

Ahdistaa. Vituttaa. Masentaa. Itkettää. Tekis mieli repiä pää tai sydän irti ettei tuntis mitään. Mutta kukaan ei kuuntele. Ketään ei kiinnosta. Ei oo varmaan koskaan kiinnostanutkaan. Mä oon pelkkä varalla oleva ihminen, jolle tarvitsee puhua vain jos muita ei ole. Jonka seura ei kiinnosta ollenkaan, jos on vaihtoehtona jonkun muun seura. Mullakin on tunteet. Enkä mäkään kestä kaikkea.

Mä voin esittää, että mä kestän sen etten merkitse kellekkään yhtään, mutta se satuttaa mua niin vitusti. Olenko mä pelkkä turha ihminen, painolasti "kavereille" aina silloin kun mua ei tarvita ?! Koska siltä musta tuntuu kokoajan.

Oon aiemmin sanonut, etten pysty itkemään enää, ja silloin kun itken jokin on tosi pahasti pielessä. Kertooko se mitään, että mä itken tällä hetkellä ? Itken enkä pysty lopettamaan. Eikä kukaan oo näkemässä, kuulemassa tai huolehtimassa musta. Oon ihan omillani. Pistää vaan miettimään, miksi helvetissä mä välitän näistä ihmisistä niin paljon, etten lähtisi lopullisesti...?

Viime päivät on tuntunu niin tyhjiltä. Oon vaan ollu omissa maailmoissani. Eläny surun keskellä miettien, ootanko mä turhaan sitä parempaa huomista. Oon myös stressanut ens viikon tiistaita. Sillon mulla alkaa psykoterapia, vihdoinkin. Se ahdistaa mua. Entä jos en tuukkaan toimeen terapeuttini kanssa ? Entä jos en pysty luottamaan siihen, ja en kerro mun todellisia kuulumisia, niinkin on käynyt useasti.

Tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin,

rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin.

Ja tiesi että taivas on taas suljettu tänään,

häneltä, niin kuin jokaisena päivänä.

Eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu,

tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu.

Hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa,

ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki:

Ei enää uni auta, väsymykseen,

eikä aamulla kello auta, herätykseen.

Harhakuvitelma - Erään ihmisen tarina

Ps. Päätin, että nyt rupeen oikeesti laihduttamaan. Lupaan itelleni, että painan ennen vuoden loppua 8kg vähemmän kuin nyt ! (Tai siis, 8kg vähemmän siitä mitä painoin päästyäni viimeksi vaa'alle, eli viikko sitten...)