Oon asuntolassa tällä hetkellä, vaikka kaikki muut on koulussa. Yksin huoneessa, kuuntelemassa musiikkia ja toivomassa että huomenna pystyisin menemään kouluun. Mä oon alalla millä haluan olla, silti jotakin vain puuttuu. Mä en jaksa. En yhtään mitään. Herään aamulla, laitan itteni nopeasti kuntoon ja meen tallin kautta kouluun. Nukun tunneilla. Ja jos en nuku niin teen kaikkea muuta kuin opiskelen. Mä oon henkisesti tällä hetkellä niin loppu etten jaksa.
Joka päivä mulla on tunne, että tekisi vain mieli luovuttaa ja lähteä itkemään asuntolaan paha olo pois. Myös itteni satuttaminen on käyny taas mielessä. Entä jos vain antaisin itseni mennä tunteiden mukaisesti ? Kuka muka musta välittää. Kuka muka tulisi sanomaan, että se on väärin. Tänään en pystynyt olemaan tunnilla. Mua rupesin tokalla tunnilla heikottamaan niin paljon sisäsesti, että mua rupesi myös oksettamaan. Aattelin, että jos se ei lopu niin lähen asuntolaan vaikka iltapäivä onkin kokonaan käytäntöä.
Eipä se kadonnut, joten täällä ollaan. Kuuntelemassa Antti Tuiskua ja tajuamassa, kuinka kerta kerralta ymmärrän paremmin ne sanat. Luen (tai siis kuuntelen) rivien välistä ja huomaan kuinka paljon ne voisi olla suoraan mun elämästä.
Hän on pieni, aina peloissaan,
mut kasvot niin ei kerrokaan
Yksin paiskattuna maailmaan,
johon ei tahdo kuuluukaan
Varman näköiset on askeleet,
mut jos kysyisit, minne meet
Vastaa, että kunhan eteenpäin,
johonkin poispäin itsestäin.
Hän tästä selviytyy,
kun sieluaan ei myy
Sydäntään hän ei anna kellekään
Pilven varjot saattaa valon lasta kun kulkee
Yksinäinen, laaksossaan ja luulee
Pimeäänsä aina jää tähtiotsa, eikä nää
itse valon kirkkaimman hän kantaa
Aikaisin jo väsyi väistämään
Ei luota mut ei syytäkään
Liian paljon yli käveltiin
ja unohti, miten noustiin
Antti Tuisku - Tähtiotsa
Mulle tää on eri maailma, maailma
Se ei oo enää niin mustavalkoinen, kuin ennen
Ennen joskus toivoin että oisin kasvanut
niin kuin kasvatettiin
Oisin tehnyt kaiken siinä aikataulussa
Enemmistön joukossa
Mulle kaikki vieras onkin teille tärkeintä
Ja te rakensitte sen kaiken tyhjästä
Mutta en voi jatkaa siitä mihin joskus jäätte
Enkä pystyiskään oon liian kaukana
Pettymyksen pitkä hiljaisuus , hiljaisuus
Antti Tuisku - Mustavalkoinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti