Tää päivä on ollu taas sellane et ois vaan tehny mieli ampua kaikki.
Ok. Ensinnäkin, heräsin aamulla puoli yhdeksältä siihen, kun poliisi soitti mulle. En saanu enää sen jälkeen unta mutta makasin sängyssä vaan siihen asti, että kello oli yli 10 ja sitten pakkasin puolikiireessä ja mitään muuta itelleni tekemättä ku vaihtamalla vaatteet, laittamalla pipon päähän ja pesemällä hampaat lähdin kohti asuntolaa jälleen.
Mentiin sit myöhemmin xmealiin syömään, Jessica ja Piia sai mut suostuteltua ensimmäistä kertaa mukaan ja joku sais oikeesti kertoa, mitä vitun tuuria se on, että aina kun mä oon mukana niin sinne paikalle ilmestyy 3 meidän opettajaa. Siis, joskus kuukausi sitten olin hesessä mukana kans niin sinne ne myös ilmesty. No, kierreltiin sitten halpa-hallis, etueuros, lidlis, citymarketis ja uudelleen halpa-hallis syömisen jälkeen ja mukaan tarttu vähän kaikkea. Kuten esimerkiksi hiusväri. Kyllä ! Toukokuisen parturin jälkeen
(jolloin parturi sano mulle, että jos värjään hiuksia niin ne katkeaa aika ylhäältä itekseen) uskalsin
viimein värjätä hiuksiani uudelleen. Blondina ne pysy edelleen, mutta
sainpas vaalennettua lähemmäs mun aivan alkuperäistä väriä, joka sitten
värjäyksien myötä tummunut maantienväriseksi, eli juurikasvukin lähti
siinä sitten.
Värjäyksen jälkeen tulin koneelle aivan normaalisti ja kuuntelin kuulokkeilla musiikkia täysillä, kun yhtäkkiä kuuluu vaimeesti, niinkuin mun pään sisällä huudettais mun nimeä. Eka aattelin et joo, kuvittelin vaan, mutta kun se toistu, puolen vuoden takainen palas väistämättä mieleen. Silloinhan mä kuulin jatkuvasti ääniä (yleensä ne äänet käski jotenkin vahingoittaa itteeni, tappaa itteni, laihduttaa, oksentaa, olla syömättä jne) joten tää ei todellakaan ollu kiva juttu. Menin aivan paniikkiin peläten, että palaan siihen tilaan taas et äänet kontrolloi mun elämää.
Sitte se kuulu uudelleen. Ja uudelleen. Toistu monta kertaa. Mä rupesin tärisemään, menin shokkiin, en pystyny hengittämään kunnolla ja melkein itkin. Olin varmaan 20 minuuttia siinä tilassa, kun tajusin et Piia on onlines faces. Laitoin sille viestillä et sen pitää tulla nopeesti, oon paniikis ja selitin sen tilanteen pikasesti. No, se sitte tulee hetken kuluttua ja avaa oven nauraen. Mä hyvä et pystyn hengittämään vieläkään ja samassa rupeen vaan itkemään siinä. Sit Piia selittää, et muut solulaiset on huudellu mun nimeä herättääkseen mun huomion seinän toisella puolella.
Yritin varmaan vartin kerätä itteeni siinä, edelleen aivan shokis ja paniikis ja itkien ja täristen ja yrittäen saada hengitettyä et voisin mennä niinku kysymään, et mikä oli niin tärkeetä. No, sit yks meiän solulainen media-assistentti kävelee avonaisen oven ohi ja sanoo et tuu jo. Oon vaan et "Vittu teidän takia oon ollu melki puol tuntia aiva paniikis ja shokis ja itkeny ja tärissy ja en oo saanu henkee" ja rupeen taas itkemään aivan täysiä. Ja sit yritän tas rauhottua koska tärinä ja hyperventilointi tuli takas kans.
Kulu joku 10 minuuttia ku olin taas ihan ok ja menin sinne. Ja sitte yks datanomi on et "Onks sul kaikki ihan hyvin". Rupeen taas täriseen, hyperventiloimaan ja itkemään siinä ku puoliks huutaen itkunsekaisena selitän sen tilanteen ja sit lähen pois taas rauhottumaan, oisinko siinä vaiheessa jo päälle tunnin ollu siinä olotilas. Mentiin sitten Johannan huoneeseen ja näin ja sitte oltiin siellä aiva vitun pitkään, varmaan joku 2 tuntia. Puhuttiin kaikkia henkeviä, naurettiin jutuille ja sit siinä rauhotuin lopulta ku en enää ajatellu lainkaa asiaa.
Mut oon edelleenkin vähän paniikissa siitä, ja en tiiä pystynkö menemään huomenna ees kouluun niiden takia. Koska tiiän että tuun yöllä näkemään jotaki tähä liittyvää, eli voisin saman tien valvoa yön ja aamulla sanoa opettajalle että oon edelleen shokissa tän päivän tapahtumien vuoksi ni en pysty tulemaan. Koska jos pystysinkin jotenkin nukkumaan ni se ei ois mitenkään riittävä unimäärä tai muutenkaan, niin en pystys muutenkaan olemaan tunneilla, missä mun ajatukset väistämättä menis just tän päivän asioihin. Elijoo, just nyt tekis mieli räjäyttää H-solu ihmisineen koska ilman niiden huutelua en ois joutunu tähän tilanteeseen. Ne ois voinu sen laittaa facebookissaki, milloin en ois menny paniikkiin.
Tällästä päivitystä tänään, jos joku päivä tulis sitten taas ilosempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti