When everything's wrong, you make it right

Tästä voi tulla hieman siirappista tekstiä, koska tää on sille yhdelle täydelliselle naiselle, joten jos et kestä niin älä lue alas (huom Piia: tää koskee nimenomaan sua...).

Puoli vuotta sitten mä kuulin ekan kerran sun nimen, ja kävin heti stalkkaamassa sut facebookista. Selasin sun kuvat ja mietin et kuka oikeen oot. Pari viikkoa myöhemmin kuulin et tykkäsit siitä yhestä. Sain kauheen mustasukkasuuskohtauksen ja en voinu enää hillitä halua pyytää sua kaveriksi. Seuraavana päivänä hyväksyit sen ja aloin heti samana päivänä puhumaan sulle. Eka mun tarkoitus oli saada sut tajuamaan, että se jätkä on mun, mut se kääntyki lopulta siihen et puhuin sulle elämästäni. Rupesin illalla ite kelaamaan et mitä ihmettä, vihasin sua ja sit rupesin avautuun sulle ku oisin tuntenu sut jo pitkään ja oltais hyviiki ystävii.

Tilanne sit kehkeyty siihen et sä sait sen jätkän itelles, mun pienellä avulla (leikitään ainaki niin) ja meistä tuli ystäviä. Puhuttiin ja pian tajusin et oot mulle yks tärkeimmistä, koska sulle pystyin puhumaan kaikesta mikä mun mieltä paino, melkein yhtä hyvin kuin omille salaisille tunteenpurkauslappusilleni. Vähitellen mun luottamus vaan kasvo ja pian tajusin, että kerroin sulle jo joka ikisestä pienestäkin asiasta. Samoin mä kuuntelin kaikkia sun murheitas ja lohdutin parhaani mukaan. 

Elokuun lopulla tajusin et aloin ajattelee sua vaan enempi ja enempi. Syyskuun alussa aloin tekstailemaan sulle kännykällä muulloinkin kuin sillon ku olin angst. Samalla aloin säästelemään sulta tulevia viestejä joissa oli pientäkin kehua mua kohtaan, joissa toivotit hyvää yötä/huomesta tai joissa oli sydän. Ei kestänyt kauaa kun Piia jo sano et "Pian te ootte yhessä" johon  mä vastasin että vitut, sä seurustelet mun entisen kanssa. Piia totesi että et kauaa. Nauroin kuitenkin siinä tilanteelle.

Parin päivän päästä tajusin, että entä jos Piia olikin puoliksi oikeassa. Rupesin hymyilemään jo pelkästään kun vastasit mun viesteihin, ja tiesin et oon menny ihastumaan suhun. En uskaltanu sanoa asiasta kellekään, vaikka mun tekikin kovasti mieli kertoa siitä sulle. Uskallus ei kuitenkaan riittänyt, sillä en halunnu pilata mun tunteilla meiän ystävyyttä. Sain kuitenkin pientä mielihyvää kun valitit sun ja sen huonompaan päin menevistä jutuista.

Vähän ennenku lokakuu alko sä sanoit mun askissa, että sul ois yks juttu kerrottavana. Mun sydän sykki niin lujaa et sen melkein pysty kuulemaan. Kerroit tykkääväs toisesta, ja oon varma et koko huone sykki mun sydämen tahdissa, etenkin kun lopulta sanoit sen olevan mä. Pienen hetken kuluttua kerroin et tunnen samoin. Mun ois vaan tehnyt mieli mennä juoksemaan maratooni sen fiiliksen voimalla mitä sun sanas sai päälle. Pari päivää myöhemmin soitit ja sanoit ne sanat. "Mä rakastan sua" menin hiljaseks ja en ollu uskoa että kuulin oikein. Sain kuitenkin kerrottua, että niin mäkin sua.

Tiesin, että vaikka sanoisit mitä, niin seurustelit vielä sen yhden kanssa. Kului jonkin aikaa ja olin valmis odottamaan niin kauan kuin tarvitsee, että löydät rohkeutta ja keinon jättää sen ilman et teidän välit menee täysin piloille. Sitten kerroit tehnees sen. Olin hetken ihmeissäni ja kuuntelin sua, tehden kaikkeni ettet tuntis siitä niin syyllistä oloa ku mitä tunsit. Toki se oli mullekin hankala tilanne, koska itehän olin myös osittain syypäänä et miks erositte.

Päiviä kului ja tiesin et rakastan sua enemmän ku ketään koskaan aikasemmin. Sä oot saanu mut muuttamaan tapojani paremmaks pyytämättä edes. Mä teen ne sun vuokses, että tää suhde pelittäis mahdollisimman hyvin. Ja sitten, vähän aikaa siitä, toissapäivänä jos tarkkoja halutaan olla, laitoit mulle viestin, että haluisinko olla sun kanssa. Olisin hullu jos en haluaisi, koska en tiedä ketään ihanampaa ja täydellisempää naista ku sä, älä ikinä unohda sitä, koska mä rakastan sua aivan helvetisti. ♥ Ps. Kyllä oon ilkeä kun lisään tän tänne kun et pääse koneelle ennen perjantaita mut en aio mainita tästä ni et pysty suuttumaan :3 Vaik ei se haittais jos suuttusit ku oot sillonki ihana ;3