Sä vain peilityyntä näät, sen alla on äkkisyvää

En tiedä kuinka moni teistä tietää, että kuinka epävarma mä olen aina kaikessa. En uskalla tehdä omin voimin päätöksiä, koska en tiedä miten muut reagoisivat niihin. En uskalla tutustua uusiin ihmisiin, koska pelkään jo valmiiksi, että entä jos ne(kin) lähtevät mun elämästäni. En uskalla myöskään puhua sellaisille ihmisille, joille haluaisin puhua. En uskalla kertoa mitä todella tunnen ja ajattelen, koska en tiedä miten muut suhtautuisivat siihen. En uskalla tehdä puoliakaan asioista mitä haluaisin, koska olen epävarma.

Siksi olen kiitollinen, kun exäni otti viikko sitten yhteyttä, koska halusi sopia suunnilleen puolitoista vuotta kestäneen riidan. Mä en halunnut missään vaiheessa riidellä, mutta toisinaan riitelen itselleni tärkeiden ihmisten kanssa pelkästään, koska epävarmuuksissani työnnän heitä sillä tavalla pois luotani. Niin taisi käydä tässäkin tilanteessa aikoinaan. En jaksanut riitelyä itsekään, tahdoin sopia, tahdoin tehdä sillä tavalla ns. rauhan menneisyyteni kanssa. Mutta itse en uskaltanut tehdä aloitetta siihen. Mulle tuli todella siunattu olo, kun tehtiin rauha, koska kyseessä oli mun ensirakkaus ja koska nyt erosta kuultuaan, on tuo kyseinen exä jaksanut kysellä miten mä jakselen, vaikka sillä ei olisi mitään pakotetta siihen. (Tähän eroon liittyen vielä, en ole satuttanut itseäni, aloitin sen sijaan polttamaan uudelleen, parempi sekin kuin itsensä satuttaminen..)

Mä pelkään paljon, kuten varmaan kaikille oli jo selvää. Mä ajattelen omassa päässäni liikaa kaikkea, ja lopulta en enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Toisinaan ajattelen niin pitkälti asioita, että kuvittelen niiden siis olevan totta, ja mun mieleni saattaa siis kääntää yhdestä väärällä tapaa sanotusta lauseestakin tähän pisteeseen asti. Ehkä maailman rasittavin asia, mutta toisinaan annan mieleni ihan tarkoituksella luoda turhista asioista kaikenlaisia teorioita, kunhan tiedän jonkun olevan muistuttamassa mua siitä, että se on vain kuvitelmaa, siltä varalta että itse sen unohdan.

Anteeksi muuten, että en ollut taaskaan kuukauteen kirjoittanut, ja nyt yhtäkkiä jo kolmas päivä putkeen kun kirjoitan. Mulla vain sattuu olemaan nyt luova kausi. Ottakaa tästä vielä mua tämän kirjoituksen inspiraation lähde, eli biisi, jonka sanat kolahtavat muhun, tuntuvat myös kuvaavan sitä, mitä tunnen sisälläni.

I guess that love wasn't enough

Eli kyllä. Erottiin Aijan kanssa. Ja koska osa näemmä rupesi keksimään omasta päästään syitä väittäen niitä Aijan askissa totuudeksi, ajattelin kertoa miksi näin kävi.

Päätös oli yhteinen, lopputulokseen päädyttiin 2 tunnin puhelun jälkeen.

Meillä oli mennyt viime aikoina huonosti, mä olin epävarma ja se näkyi suhteessa jatkuvina riitoina. Lopulta mua pelotti kertoa totuus Aijan kysyessä jotakin.

Kumpaankin vaikuttivat jatkuvat riidat niin, ettei suhde tuntunut enää samalta kuin aiemmin. 

Kumpikaan ei olisi halunnut erota, koska rakastetaan toisiamme, mutta todettiin eron olevan parhaaksi.

Ollaan yhä ystäviä, ainakaan ihan heti ei aiota nähdä, mutta ehkä joskus vielä.

Tunteet tosiaan yhä olemassa kaikesta huolimatta molemmilla, ja eihän sitä tiedä vaikka joskus vielä palattaisiin yhteen, kun kuitenkin puhuttiin kaikki asiat läpi ja kumpaakaan ei jätetty tai petetty.

Meidän suhde vain ajautui hiljalleen pisteeseen, ettei asioita voinut enää selvittää muilla keinoin.

Tossa kai nyt pääpiirteittäin kaikki, minkä haluan muille kertoa erosta. Kyllä, mulla on tyhjä tunne rinnassa ja pala kurkussa, mutta tiedän silti viimeisimmän vuoden olleen uskomattoman ihana. Sain paljon uusia kokemuksia ja olen kiitollinen kaikista päivistä, myös niistä vähän huonommista. 

Katselen sua, sä näytät samalta

Avoimet ovet 2014 takana. Eilen oltiin 9-20 koulussa, tänään onneksi vain 9-14. Paljon tuli syliteltyä uusia eläimiä, sanotaan nyt esimerkkinä vaikkapa kuningaspython, joka oli meidän opettajalta tähtivieraana koululla. Oli aivan ihana ja rauhallinen tapaus, vaikka vasta tänään uskalsinkin siihen koskea käärmepelkoni takia. Päätä jännitin lähinnä, mutta kyllä sitten lopulta tajusin ettei se tee mulle mitään ja musta tuli rohkea sen kanssa.

Käärmeselfie hurrjan kuristajakäärmeen kanssa

Oikeastihan mun piti olla rakennushommissa, korjailemassa agilityesteitä. Eilen siellä olinkin muutaman tunnin ja oikean käden lihakset kiittävät siitä urakasta, kun irrotettiin väkivoimilla monesta pinnasta vanha pinnoite/maalipinta. Myös vaatteet saivat oman osansa uuden pinnoitteen laitossa, kuten myös hieman liimankin kanssa sotkettaessa. Myös vanhemmat ja Alisa kävivät kiertelemässä ja reippaasti näytin paikkoja. Tädin prinsessa tykkäs (ja pari ihasteli myös Alisaa), etenkin gerbiilit ja possut olivat kivoja. Kyllä silti kaikkia eläimiä siliteltiin mitä oli mahdollista, edes käärmettä ei pelännyt.

Huomatkaa miten hienosti sensuroin muiden naamat ja yritin saada ilmeeksi mahdollisimman hyvin alkuperäistä kuvaavan!

Tuli nähtyä paljon ihmisiä, ja sosiaalifobia sai siten myös siedätyshoitoa. Myös Jalasjärvisiä kävi tänään ryhmä, ja tuli siten nähtyä myös yhtä exää. Yritin syöttää sitten exäni käärmeellekin, mutta epäonnistuin (damn!). Toki näin myös muitakin tuttuja ohimennen, mutta täytyy sanoa, että onneksi avoimet ovet on vain kerran vuodessa! Lisään tähän vielä sen, että oon edelleenkin tänä syksynä ollut yhteensä vain _yhden tunnin_ poissa, ja sekin oli pakko, että kerkesin Seinäjoelle lääkäriin ajallaan. Ahkera ja väsynyt opiskelija kiittää ja kuittaa.

Ottakaa tästä vielä koulun viljakäärme, jota uskaltauduin myös vasta tänään pitämään ensimmäistä kertaa kauemmin kuin 5 sekuntia...:D

Ahkera opiskelija ja vuosipäiviä

Eheh, tosiaan oon periaatteessa nyt pienluokalla ns. uusimassa viime vuoden asioita muutaman muun kanssa. Tää jakso on meillä tosi rento, vain ma-to koulua 9-15. Eli siis ne aineet jotka ollaan suoritettu on vapaatunteja, koska kaikilla on vähän eri aineita. Tällä hetkellä oon ollut jokaisella tunnilla, ainoana meidän luokasta, hyvä mä! Toivottavasti jatkuu samalla menolla. Kämppiksenkin kanssa tullaan ihan hyvin toimeen, vaikkei ennemmin tunnettu. Parturi-kampaaja ykkösen kanssa siis asuntolassa asustelen.

Yksi koulun neljästä löytökissasta. Naaras. Rölli kutsumanimeltään. Tykästynyt muhun ja minä häneen.

Koulun maakilpikonna. Michelangelo nimeltään muistaakseni.

Toissapäivänä tuli vuosi siitä, kun meillä rupesi olemaan Aijan kanssa säätöä. Hui miten aika onkin kulunut nopeasti. Syyslomalla mun synttäreinä tulee vuosi yhdessä täyteen. Mihin se aika on oikeasti kulunut, vastahan me tutustuttiin? Meillä menee hyvin, nähtiin viime viikonloppuna viimeksi. Muutenkin nähdään nykyään suunnilleen 2 viikon välein.

♥

Ensi viikon maanantaina on myös vuosipäivä. Se ei tosin ole mikään ihana vuosipäivä, vaan surullinen. Tulee nimittäin 4 vuotta meidän vanhan koiran Mintun lopettamisesta. Olo on edelleen haikea asiasta, koska kasvoin Mintun kanssa yhdessä 3-vuotiaasta. No, eipä tuollainen hirveämmin häiritse, kunhan en rupea koulussa tai asuntolassa sitten itkemään vesiputouksen tyylisesti.

Pikku-minä ja pikku-Minttu ♥

Mutta eipä mulla nyt muuta ole, katsellaan taas koska tulee uutta tekstiä.

Onko pakko jos ei tahdo?

Ahdistaa, itkettää, pelottaa. Sinänsä tiedän syyn, mutten ymmärrä kuitenkaan. Koulu alkaa huomenna. Mun viime vuoden opiskelut ei menneet oikein putkeen, koska mun henkinen kunto romahti vuosi sitten. Poissaoloja on kertynyt niin paljon kuin lienee mahdollista, toisinaan kävin 2h koulussa, siis koko viikon aikana. Lienee siis sanomattakin selvää, että luokanohjaajankin vaihtuessa, iskee ahdistus, miten mun opinnot jatkuvat? Todennäköisesti lukuisten hylättyjen kurssien ansiosta saan tehdä ylimääräisiä tunteja kiriäkseni, enkä ole varma pystynkö siihenkään.

Mun henkinen kunto ei ole vieläkään aivan reilassa, terapiankin lopetin keväällä, koska en tullut toimeen terapeuttini kanssa. Vihaan sitä, kun joku kyselee mulle aroista asioista, ja huudan niissä tilanteissa jokaiselle ihmiselle, jopa Aijalle. Ja koska terapiassa juuri nimenomaan oli kyse siitä, joko huusin tai sulkeuduin omaan tilaani loppuajasta joka kerralla., siis jos edes menin terapiaan asti, yleensä vain keksin tekosyyn olla menemättä. Etenkin yöt on mulle vaikeita, koska silloin oon yksin omien ajatusteni keskellä, enkä saa edes unta. Tänä ja viime yönä aattelin puolilta öin, että meen nukkumaan heti, kun väsyttää edes vähän. Eilen sain unta suunnilleen 7.30, ja tänään en aio edes mennä nukkumaan jos ei ennen sitä väsytä.

Noh, kai tää tästä lähtee sujumaan pikkuhiljaa kerrallaan. Tänä vuonna osaan sentään varoa, etten ota liikaa vastuuta ennen kuin olen siihen valmis. Tälläinen nopea avautuminen näin aamusta valvotun yön jälkeen. Ehkä joku päivä tulee taas "kunnollisempaa" tekstiä, mitään en kuitenkaan lupaa.

Ps. Muokkasin hienon kuvan yksi yö. #stillabetterlovestorythantwilight

Pieniä muutoksia

Eli kaikki huomaa varmaan bannerin vaihtuneen sopivammaksi, koska edellisen bannerin kuvat eivät oikeastaan mitenkään enää tuntuneet olevan osa mun elämää. Bannerin lisäksi otin pois ikivanhan kyselyn, kuvauksen sekä vaihdoin katsojien lukumäärän yläpuolella lukevan sanan kyylääjistä stalkkereihin.

Yritän pitää tän ulkonäön blogissa mahdollisimman simppelinä, koska jos haluaisin toteuttaa monimutkaiset visioni niin multa palaisi hermot ja blogin ulkonäkö vaikuttaisi aivan erilaiselta (eli kauhealta) kuin mun suunnitelmissa.

Eipä kummempia, mulle kuuluu hyvää, enää tää viikko lomaa ennen koulun jatkumista. Kirjoittelen taas kunnollista postausta jahka kerkeän.

Punaista vettä

Argh, punaiset hiukset on yksi suurimpia rakkauksia, mutta niissä on kaksi haittapuolta. Ensimmäinen haitta on se, että kun haluat pitää värin, se valuu joka pesukerralla tiehensä pikkuhiljaa. Toinen haitta on se, että kun et halua pitää väriä, se ei varmastikkaan katoa. En ole siis heti luopumassa punaisista, mua vain jäi häiritsemään hiusten erivärisyys. Aiemmin kesäkuussa jo punaiseksi värjätyt ja sittemmin pinkkeinäkin olleet hiukset olivat ihanan kirkkaanpunaiset, eli väriä mitä haluaisin koko pään olevan. Sen sijaan aiemmin mustina ja sen jälkeen maantienruskeiksi hellävaraisesti blondatut olivat tummempaa punaista.

Kuvassa oon hieman onnistunut häivyttämään eroa valotuksella ja filtterillä. Eron voi kuitenkin huomata tarkkaan katsoessa.

Joten eilen ostin koko päätä varten punaisen värin (Schwarzkopf live color xxl sävyä 33 scandalous scarlet). Mutta että väri toimisi edes jotenkin, on pakko haalistaa aiempaa punaista hieman. Joten heitin syväpuhdistavaa shampoota kuiviin hiuksiin, hieman vettä ja tuorekelmua ympärille, vaikutusajan jätin suunnilleen tuntiin. Samalla tavalla haalistin keväästäkin sinistä pois. No, kyllä se väri haalistui, mutta eron huomasi vasta hiusten kuivauksen jälkeen. Pidempinä vielä olevien hiusten rajuista vaalennuksista kärsineet latvat ovat kyllä vaaleanpunaiset, mutta muuten on yhä punaista.

En edes ollut värjännyt hiuksia punaisiksi kunnon värillä, vaan hoitavalla sävytteellä (Biozell chili pepper (+ sekoitin joukkoon perus hoitoainetta)). Purkissa luvataan värin kestävyyttä 6-8 pesukerraksi, mutta aika hyvin näyttää väri junnanneen mun päähäni, kun ei neljällä pesukerralla ollut yhtään haalistunut. Päivällä laitoin vielä päälle tunniksi perus rapsiöljyä antamaan hiuksille menetettyä pehmeyttä ja elinvoimaa, etteivät värin kanssa palaisi aivan täysin.

Illasta sain äiteen lätkäyttämään värin päähän, ja annoin sen vaikuttaa suunnilleen 40 minuuttia, jonka jälkeen pesin huolellisesti ja voin vakuuttaa, meidän suihkun näyttäneen siinä hetkessä enemmän murhapaikalta kuin suihkulta. Hoitoaineenkin pesun jälkeen menin katselemaan tulosta peilistä. Ja ne perkeleelliset keväällä tapetut latvat olivat violetit. Tästä suivaantuneena otin sakset, ja päätin leikata ne menemään jo nyt, vaikka tarkoitus oli ollut kasvattaa ensin muut hiukset vielä vähän pidemmiksi. No, nyt on koko pää yhtä lyhyttä (~11cm) ja samaa väriä.

Ja näin olen jälleen tyytyväinen punaisten hiusteni kanssa. Jatkossa tarkoitus on siis ylläpitää kirkkaanpunaista väriä samalla sävytteellä mistä jo aiemmin puhuin. Ja tuskin tulee tämäkään väri pysymään muutenkaan hirveän pitkään, myöhemmälle syksylle olisi jo uusia suunnitelmia suoraväreihin palaten. Mutta sen tulee huomaamaan sitten, koska värin vaihto alkaa kun en enää sitten ylläpidä punaista vaan annan sen haalistua hiljakseltaan.

Aika vaan kuluu

Heipä vain. Ylihuomenna on taas Jalasjärven juoppojen (ja nuorison) eniten odottama asia, Aukusti. Viime vuodelta tuttuun tapaan meikä menee lauantaina talkootöihin siivoomaan, ja siitä hyvästä saan ilmaisen lipun sitten perjantaille. Artisteina tänä vuonna on mm Softengine ja JVG, mutta saa nähdä meenkö ollenkaan ees sisälle perjantain puolella, riippuu meneekö seura. Toivon mukaan tänä vuonna oisin edes toisen illoista juomatta, ettei mee ihan samanlaiseks kuin viime vuonna, Tia en nyt yyyyhtään mitenkään viittaa meidän "siivoomiseen"..

Eli mua saa tulla siellä moikkailemaan mikäli en näytä siltä, että oon paniikissa ahdistuneena ihmismäärän takia. Joojoo, tiiän että joku tulee kuitenkin anonyyminä kysymään että miksi sitten menen sinne jos ihmismäärä ahdistaa. Mutta vastaus on näinkin yksinkertainen kuin se, että oon ollut koko kesän eristyksissä, ja haluan vihdoinkin nähdä tuttuja, eikä Jalasjärvellä oo ikinä mitään muuta menoa oikeestaan. Eli kyllä, tiedän ettei ole mikään mun hyvinvoinnin kannalta järkevin veto siihen hetkeen, mutta pidemmän päälle kotona oleminen koneella tekee huonompaa mun antrofobialle.

Mutta mä en nyt keksi tähän hätään enää muuta sanottavaa, joten heiheiii taas.

Tossa nyt vielä kuva, mistä näkee kuinka 'siili' on kasvanut. Pidemmät hiukset siis pinkit, koska ah pinkit hiukset on rakkaus.

Ps. Mulla ja Aijalla tuli tänään 10 kuukautta yhessä täyteen, miten se edes jaksaa mua...?:D

Mä taidan kuulua tänne

Heissan vaan, oon pitänyt vähän taukoa blogista, en vaan oo saanut ajatuksia kulkemaan. Joten tässä nyt vähän viime aikojen kuulumisia; kävin viikko sitten Jyväskylässä veneilemässä, keskiviikkona suunnattiin Stadiin Vuosaareen papan kämpille. Täällä mä oon kasvanut varmaan puolet mun lapsuudesta, ja olenkin 7. polven Stadilainen äiteen puolelta. Mun hiukset on kasvaneet aika reilusti siitä 9mm siilistä, joksi sen vetäisin huhtikuun lopulla. Eilen kävin toteuttamassa liki 3 vuoden haaveen, ja musta tuli sonni. Stadissa ollaan tosiaan sunnuntaihin asti vielä, ja ensi viikonloppuna kutsuukin mua Aukusti tuttuun tapaan. Vielä kun saisi sinne perjantaille seuraa, lauantainhan olen jo viime vuodelta tuttuun tapaan siivoustöissä. Aijan kanssa menee myös hyvin, ensi keskiviikkona tulee jo 10kk yhdessä täyteen. Mihin se aika on mennyt, vastahan me säädettiin vielä?! 

Blogin suhteen en lupaile mitään, kirjoittelen aina sitten taas, kun on kirjoitettavaa ja pää toimii. Ottakaa tuosta lohdutukseksi uusi kuva musta. Pidennykset siis viritin hiuksiksi, ei ihan noin paljoa ole hiukset kuitenkaan kasvaneet.

Another year has passed..

..and still I'm fighting with the same monster, only in different level.

Näemmä taas on kerennyt kulumaan vuosi. Tästä tulevasta vuosipäivästä en ole ylpeä, en ollenkaan. Kuinka moni muistaa, kun kirjoitin vuosi sitten yksityisestä blogista angstiteksteille ? No, se oli lähinnä sitä varten, että sain kertoa tänne silloin itselleni liian arat asiat edes jonnekin. Esimerkiksi tässä pätkä 30. toukokuuta 2013 kirjoitetusta tekstistä (eli kirjoituksesta tulee ylihuomenna tasan vuosi). Ja etukäteen, jos olisin halunnut hakea tällä asialla huomiota olisin tehnyt sen jo vuosi sitten. En ole ylpeä asiasta, mutta onnellinen että olen yhä tässä kirjoittamasa tätäkin tekstiä kaikesta huolimatta. (Ja pienenä taustatietona olin vasta vähän aikaa aiemmin eronnut M:stä ja sitten kuulin sen seurustelevan A:n kanssa, siksi tuo teko)

"Mulla on kylmä. Turvaton olo. Niinkuin voisin hetkenä minä hyvänsä vain lyyhistyä lattialle ja alkaa itkemään. Mutta en mä voi niin tehdä. Mä oon se vahva ihminen. Se joka jaksaa jatkaa kaikesta paskasta huolimatta. Mutta todellisuus on kaikkea muuta. Mä voin ehkä esittää vahvaa ja itsevarmaa 15 vuotiasta tyttöä, mutta sisältä mä oon edelleen se 5 vuotias tyttö, jota alettiin kiusata. Oon liian väsynyt henkisesti. Vedin eilen illalla yli 40 lääkettä, tyhmänä yritin niillä tappaa itteni. Epätoivoinen ja jo valmiiksi tuhoon tuomittu yritys. Haluisin vaan paeta omaa elämääni. Olla edes hetken joku muu..."

Tavallaan pystyn tietyissä määrin edelleenkin samaistumaan tohon tekstiin, mutta nää pari viime tuntia mitä oon miettiny asiaa, oon tajunnut etten kuitenkaan enää yrittäisi tappaa itseäni. Joo, onhan se kova pala ensin kuulla maagiset sanat "mä rakastan sua ja en pystyis elämään ilman sua" ja seuraavassa hetkessä tajuta, että ne sanonut henkilö onkin jo ~viikon seurustellut toisen kanssa. Vaikka enhän mä voi sitä siitä syyttää kun miettii millainen kusipää kakara olin vielä vuosi sitten käytökseltäni.

"The 7 things I hate about you,

You're vain, your games, you're insecure

You loved me, you liked her

You made me laugh, you made me cry

I didn't know which side to buy

Your friends they're jerks

And when you acted like them, just know it hurted

I wanted be with the one I know

And the 7th thing I hate the most that you did

You made me love you."

Miley Cyrus - 7 things, käänsin itse sopivampaan aikamuotoon.

Mutta pakko myöntää, että kaikkein kauheinta oli kuitenkin kuulla se fakta, että kyseinen henkilö lähestulkoon toivoi mun kuolemaa. Ja silti rakastin sitä. Yh, ehkä mun vain piti kokea kaikki ne jätkät jotka kohteli mua paskasti, että pystyin myöntämään itselleni ettei kyseinen sukupuoli ollut oikeastaan edes ikinä vetänyt mua puoleensa. Joten voitanee sanoa, että parempi näin. Mä kiitän ja kuittaan, koska pystyin vihdoin julkistamaan edes yhden (tai kaksi riippuen miten katsoo asiaa) luurangon kaapistani. Vaikka eipä tuo edes mikään kummoinen salaisuus edes ollut...

Paljastetaan nyt sitten täälläkin vielä

Eli varmaan aika lailla kaikki on joko askista, instagramista tai facebookista saaneet tänään huomata, niin ollaan tosiaan Aijan kanssa oltu nyt jonkin aikaa kihloissa ja nyt sitten kerrottiin kertarysäyksellä niille, jotka ei kaikkein läheisimpiin kavereihin kuulu ja oo sitä kautta saanut heti tietää asiasta.

Ps. Leikitään ettei mun sormet oikeesti näytä noin nakeilta :D

Katson salamaa missä jag hengaillaan ikkunassa - hallelujah tipitii !

Öhm... Kehitin näemmä yhdeltä yöllä viisaan otsikon sunnuntaina youtubeen julkaistulle euroviisu videolle. Hiukset ei totellu ja pipokaan ei mua suosinut videon aikana. Tuhma pipo.

Vain sinusta oon selvästi päihtynyt

Tänään matkalla Kauhajoelta kotiin suomipop soitti Jenni Vartiaisen Selvästi päihtynyt- biisin, ja totesin sen sanojen pitävän paikkaansa. Tasan vuosi sitten olin humalassa ja tein känniEmiliaiseen tyyliin todella suuria virheitä. Tänä vuonna mun vappueväiksi päätyi pakastepizza, 1,5L cola-pullo ja Maraboun maailman parhaimpia daim-keksejä. Muutenkin oon rauhoittunut toooosi paljon nyt Aijan myötä. Veri ei vedä enää joka tilaisuuden tullessa vetämään päätä täyteen, oon ollut jo 4 kuukautta ilman nikotiinia, enkä ole muutenkaan enää sellainen rasavilli kuin olin ennen tätä suhdetta. Parastahan tässä on se, ettei Aija ole pyytänyt mua tekemään mitään, vaan lopetin tupakoinnin ja juomisen vain koska itse halusin.

Mulle kuuluu nykyään hyvää, en vain yksinkertaisesti ole löytänyt aikaa jaksamusta kirjoittaa tänne. Nähdään tosiaan Aijan kanssa taas lauantaina ja ens viikonlopun oonkin yksin kotona eläinvahtijana. Ja en haluaisi nyt hehkuttaa mutta... hain lovemillan 3 kaudelle enkä ajatellut että mua edes harkittaisiin koska onhan mun hiukset vähän rajut tyttömäisiin rooleihin. Kutsu koekuvauksiin kuitenkin tuli, joten maanantaina meikä suuntaa kohti Helsinkiä. Oon äiteen kaverin (ja puolveljen kummitädin) luona yötä, tiistaina koekuvaus iltapäivästä ja sitten suunta kotia kohti. Keskiviikkona tarkoitus mennä kouluun taas ja katsella miten tuleman käy.

Mikäli (huom tämä on jossittelua koska never know what happens !)mut valitaan niin saan aika paljolti itseäni kuvaavan hahmon roolin ja pitemmän loman koulusta. Koska itse sarjan harjoitukset ja kuvaukset kestää toukokuun puolenvälin jäljestä kesäkuun alkupuolelle. Ja tosiaan Helsingissä ovat nekin. Mutta silloin varmaan pyytäisin koulusta tehtäviä ja tekisin ne sitten siellä palauttaen ne myöhemmin koululle. Sen kummemmin en ole suunnitellut kun ei tiedä mitä tuleman pitää. "Ainoa varma on vain tämä hetki" Indican biisiä myötäillen. Tietenkin toivon parasta kun oon aina halunnut näytellä, mutta koska sosiaalinen tilanne ja antrofobia niin en osaa edes sanoa miten tulee koekuvaukset onnistumaan.

Videota on myös tiedossa joku päivä ja päivittelen kyllä sitten varmasti tännekin miten koekuvauksissa meni. Näkyillään taas ~

Pari videota

Eli tässä nyt tännekin viimeisimmät kaksi videotani.

Tässä viikon vanha, yöllinen tylsyys, pari asiaa ja lävistyskorujen esittely (so much balls).

Ja tässä tänään päivällä kuvattu uusien hiusten esittely. Ja yleistä höpinää.

Tiedän jossain onnistuin kun sinuun takerruin

Lupaan olla sun,

kun päivä kääntyy iltaan,

kun pöly laskeutuu,

ja ollaan ihan hiljaa.

Lupaan olla sun,

ja sanoo senkin ääneen,

ei tuu tarpeeks sanottuu.

Nopsajalka - Lupaan olla

En oo nyt hetkeen jaksanut kummempia päivitellä - hupsista vaan. Mutta tosiaan viime sunnuntaina meillä tuli Aijan kanssa puoli vuotta täyteen. Tää tuntuu vaan niin uskomattomalta aatella sitä, kun en ole tosiaan mikään unelma tyttöystävä ja aiemmat suhteet kaatunu aikapäiviä aiemmassa vaiheessa. No, eipä kukaan muu ole kyllä saanu mua edes tuntemaan näin vahvasti. Ja vaikka toi onkin niiiiiin kliseistä sanoa, että "en mä oo ikinä ketään muuta rakastanu ketään näin paljon juu aar mai onli van", niin totean että tällä hetkellä se tuntuu siltä että voisin hyvinkin olla loppuelämänikin yhdessä Aijan kanssa. Ja lauantaina mulla on taas junamatkoja tiedossa ja 7 tuntia murun seurassa.

Mutta siirtyäkseni nyt muihin aiheisiin, niin moni on varmaan huomannut mun aina sanovan että jokin hiusväri ja -tyyli pysyy mutta kuitenkin vaihdan sitä pian. Tai sitten musta vaan tuntuu siltä. Vuosi sitten blondasin ja no, sattuneista syistä mulla oli päiviä kun hiukset pysyi visusti piilossa epäonnistuneen värinpoiston tuloksena. Sitten ne oli taas ~3 kuukautta blondit kummaltakin puolelta suunnilleen samanpituiset (katkeilua esiintyi huonokuntoisuuden vuoksi joten eivät aivan olleet), kunnes leikkasin siilin. Siitä taas ~3 kuukautta kun värjäsin edestä alta punaiseksi ja seuraavana päivänä kaikki muut mustaksi. Äiteetähän se teko otti päähän suuresti koska tosiaan vuosi sitten vaivalla mustista blondattiin. Ne pysyi ~3 kuukautta kunnes vedin koko pään mustaksi pidennyksien vuoksi. Siitä ~1 kuukausi niin eteen yhdessä illassa 4 värinpoistoa ja pinkkiä shokkiväriä. Ja siitä kuukausi ja tullaan suunnilleen tähän. Leikkasin siis tosiaan hiukset aika lailla poikalyhyiksi, pidennykset saan vielä kiinni ja ylhäältä niiden vuoksi pidempää, ja värjäsin pinkin värinpoistojen kautta siniseksi. Ja nyt on etuhiukset niin huonossa kunnossa että ne saa ton värisinä pysyä jonkun aikaa. Ja kivathan nää hiukset on.

Tässä vähän kollaasia miten mun hiukset on vaihdellu. Aikajärjestyksessä alkaein oikea ylänurkka joka otettu kesällä 2011.

Muhun on tässä parin viime viikon aikana varmaan iskenut jokin virus, sellainen että oon shoppaillut paljon verrattuna siihen että vihaan kyseistä touhua. Viime viikolla ostin kaupoista hupparin (oisin halunnu kokoa xxxl mut suurin oli xxl vaik katoin miesten puolelta), tennarit ja farkut. Netistä ostin vielä niiden lisäksi 60cm pidennykset (mun rakkaudet) ja tilasin crazy factoryltä koruja. Tällä viikolla kerkesin jo hiusvärejä shoppailemaan ja kiitän pääsiäislomaa siitä etten ole kykeneväinen enempiä ostamaan. Mutta palataan crazy factoryn tilaukseen johon kuului tukkupakkaus palloja (1,2mm & 3 sekä 4 pallon kokoja), venytykset 2mm-8mm, iiiihania koruja venytyksiin ja pari hevosenkenkää lisää. 8mm päätyi jo vasempaan korvaan ja nyt odotellessa että se palautuu kunnolla että voin korun laittaa. Samaten 2mm pääsi aloittamaan oikeassa korvassa venytystä. Sattuusattuusattuu ! Frowny on myös taas hetken aikaa ainakin poissa kuvioista, onneksi sen reiän pitäisi todistetusti ainakin 5 päivää kestää ilman korua menemättä umpeen.

Mutta mä taidan siirtyä nyt nauttiman auringosta ulos, saatan jopa vlogin puolelle kuulumisvideon kuvata samalla, ei ikinä voi tietää mitä tapahtuu.

Hiuspäivitystä

Tulin vaan tännekin kertomaan että mun etuhiukset muutti eilen väriä pinkistä siniseen :3 Rakastan ♡

Still alive nigga

Katselen sua, sä näytät samalta,

mutta äänessäs on jotain uutta.

Onpa kiva pitkästä aikaa jutella,

vaikka en tunne enää sinua.

Koska me ei olla enää me,

ostetaan joululahjat jollekin toiselle.

Kun lähdet en perääsi enää kävele,

koska me ei olla enää me.

Sanni - Me ei olla enää me

Tuli tänään nähtyä, aikalailla puolivahingossa yhtä entistä poikaystävääni, ajalta jolloin vanhemmat ei vielä tienneet mun seksuaalisesta suuntautumisesta ja olin vielä itsekin epävarma itsestäni. Pituutta se oli kasvanut, sain tuntea itseni lyhyeksi, ja vaikutti se muutenkin kasvaneen edes jonkin verran. Huvittavaa sinänsä, koska olin aina niin 'varma' ettei se tulis ikinä kasvamaan. Ei se loukkauksiaan anteeksi pyydellyt, mutta ei sentään loukannut lisää, vaan osattiin olla ne kaksi tuntia tuolla kylmässä ilmassa niinkuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut meidän välillä. Kuin me oltaisiin aina oltu kavereita, jotka vaan ajautu erilleen ja nyt vietti hetken aikaa samassa seurassa. 

Mutta ei enempää siitä aiheesta, vaan kerrotaan nyt muita kuulumisia. Oon nyt tehnyt pariin otteeseen 'kunnollista' ruokaa asuntolassa aivan itse. Viime viikolla tein tonnikalapastaa ja vaikka paseeratut tomaatit lensikin mm mun sukalle ja puolet tarvittavista välineistä puuttui niin tulos oli onnistunut ja ruoka hyvää. Nyt tein eilen myös kirjolohta kerman ja perunoiden kera, ja tässäkin tulos oli onnistunut. Kyllä musta vielä kelpo kotikokki (ja kenties joskus kotivaimo) tulee !

Aijankin kanssa menee hyvin, itseasiassa sunnuntaina tulee puoli vuotta yhdessä oloa täyteen. Uskomaton aika mun mittakaavassa, aiemmilla on tuntunut se vajaan 3 kuukauden suhde pitkältä ajalta. Eniten mua hämmästyttää se, että Aija edelleen jaksaa katsella mun mustasukkaisuuskohtauksia, mielialavaihteluita jne. Suoraan sanottuna kun en ole tyttöystävänä mistään helpoimmasta päästä. Mutta en valita jos joku jaksaa olla mun kanssa, etenkään kun se joku on Aija.

Meillä oli maanantaina koulukuvaukset, jonka johdosta Nökerö oli Kauhajoella. Luokkakuvan oton aikana se oli aikalailla rauhallisin koirista ja oli mun jalkojen välissä kokoajan kiltisti. Välillä katseli mua ja yhdessä vaiheessa rupesi makaamaan. Omassa kuvassa mä istuin lattialla kahdessa eri asennossa ja Nökö oli mun vieressä. Saa nähdä mikä niistä on kuvaajan mielestä paras ja päätyy mun viralliseksi ykkösluokan kuvaksi.

Viikonloppuna ratsastettiin äiteen kanssa piiiitkästä aikaa yhdessä. Mä menin Woopylla ja äitee Söpöllä. En ollut aiemmin mennytkään Woopylla, joten kaikki oli uutta. Ravaamaan lähtiessä se vaikutti niin paljon Rasselta, että tiesin sen olevan turvallinen ratsu. Laukka sillä oli pienen pientä ja se toimi kuten Kinkku, pitäen sen nostetun laukan. Ratsastus meni hyvin ja joskus otan taas uusiksi, saa sitten nähdä kumman kanssa vaan. Ens viikonloppuna kun oon yksin perjantai-päivästä sunnuntaihin voisin Söpöllä menoa harkita. Mutta saa kuitenkin nähdä miten käy.

Tässä nyt on tälläinen pikatiivistelmä viime aikojen tapahtumista, melkein kuukausi viimeisimmästä postauksesta, hupsista. Ei vain ole riittänyt intoa kirjoittaa. Mitään en lupaa koska postailen taas, mutta napatkaas tähän loppuun vielä mun lipsync jos ette ole sitä tuben kautta jo nähneet. Heihei, näkyillään taas ~

ps. Jäitte nyt ilman minkäänlaisia kuvia koska koneeltani ei uusia löydy ja weheartitissä oli päivitys. Kestäkää ja kärsikää tylsän näköisestä tekstipostauksesta.

Mä en kestä kauempaa, nainen sä oot kaikkein kauneinta

Heipähei, en oo taaskaan hmm, vähän yli viikkoon kirjoittanut mitään. Mutta hiukset tuli värjättyä ja alempana kuvaa mistä näkee aika hyvin miten ne on värjätty. Äsken vähän vahvistelin väriä kun se kerkes jo haalistua, etenkin kaikkein vahingoittuneimmista latvoista. Ja kuten kuvastakin näkee, tein myös medusan. Kyselin toki äiteeltä lupaa, ja se sanoi facebookissakin että "paa nyt naulaten koko naama", jonka mun aivot tulkitsivat luvaksi lävistyksille. Ehkä pisin lävistysoperaatio ikinä, ei voi muuta sanoa, joku 3 tuntia yritin sitä tunkea läpi (mukaan lasketaan myös alkupuhdistukset ym valmistelut ja korun laitto lopuksi), hankalinta oli aivan viimeinen vaihe. Mutta siinä se nyt on ja pysyy, pian viikkokin sen kanssa jo eletty, hui kuinka aika rientää.

Ja mä en oikeesti enää ikinä mee käymään kaupassa vähän jälkeen 16, onhan ne helvettiä muutenkin mutta tänään (taino eilen) se oli entistä kauheampaa. Ok, kun söin subwayssä niin ei ollut niin paha, koska siellä ei ollut juurikaan ihmisiä, mutta kaupan puolella oli pakko laittaa kuulokkeet korviin, ja lähestulkoon juoksin ympäri citymarkettia yrittäen hengittää normaalisti ja katse lattiassa. Enkä unohtanut kuin vain raejuuston siinä mielentilassa, aikamoinen saavutus. Mutta koska en pysty elämään ilman päivittäistä raejuustoannostani, poikkesin myös lidlissä. Virhevirhevirhe ! Siellä oli vielä enemmän väkeä ja suoritin kauppareissun kauhealla sählingillä ehkä 5 minuutissa. Kassajonossa oli ehkä suurin helvetti, kahden tuntemattomat reilusti vanhemman miehen välissä. Hyrrr, en taatusti enää liiku ennen kello 18 kaupoille.

Totesin myös maanantaina pakoilleeni matikan tunteja turhaan. Nyt kun siirryin helpotettuun, niin mua ei laitettukaan tekemään samoja tehtäviä kuin muita, vaan sain tehdä tismalleen niitä mun omia tehtäviä, mutten tietenkään voinut olla myös auttamatta vieressä istunutta Jessicaa vähän väliä. Ah, mun tehtävät on samaa luokkaa kuin ala-asteella, eli niitä asioita mitä tajuan ♥ Se jopa anto mulle monisteita missä käsiteltiin kertotaulujen perusasioita kun lopulta uskalsin myöntää opettajalle etten niitä osaa, en taatusti skippaa enää yhtäkään matikantuntia jos nää pysyy näin helppoina. Tunteja piti olla kaksi, mutta me pidettiin vain yks tunti, ja ennen poislähtöä tehtiin pisteidenyhdistystehtäviä ikään kuin aivojen vapauttamiseksi matikasta.

Tänään meen ilmeisesti eka kolmeksi tunniksi kouluun ja sitten oon tunnin asuntolassa ennenkuin äitee hakee mut ja me mennään käymään Roopella, tulee Helsingistä sukulaisia käymään katsomassa Alisaa, joten mennään kattomaan niitä myös. Sen jälkeen mulla on 16 eteenpäin iltanavetta piiitkästä aikaa, mutta onneksi siellä on myös Jessica ja Piia niin ei pitäis olla niin kauheeta.

Lauantaina meen taas pyörähtämään Forssassa katsomassa Aijaa, näillä näkymin ois suunnitelmissa kattoa todennäköisesti Dead silence ehdoilla etten säikyttele Aijaa ja suojelen sitä, koska nuket. En vaan malta oottaa et ois taas viikonloppu, onhan siitä jo aika lailla 3 viikkoa kun viimeks nähtiin. Muutenkin meillä menee Aijan kanssa nykyään hyvin, ei olla riidelty hetkeen ja tuli 5 kuukauttakin jo täyteen. En oikeesti tienny mitään rakkaudesta, ja pidin jotain pientäki ihastumista et "ihihihhiii oon iha inlaaaav". Mut nyt ku oon saanu olla Aijan kanssa niin mä voin sanoa olevani oikeesti rakastunut. En oo koskaan tuntenu ketään muuta kohtaan näin vahvasti. Yks pieniki puhe siltä tietyistä henkilöistä ja oon jo mustasukkanen. Siis riittää ihan vaan että mainitsee sen nimen niin oon jo mielessäni kauhuskenaarioiden kanssa. "Miksi se puhuu siitä, onkohan sillä jotain tunteita sitä kohtaan, miksi se heitti sen nimen taas mukaan keskusteluun, miksen mä riitä". Ja nää ajatukset pyörii ja pyörii itsekseen vaikkei edes olis mitään syytä.

Mutta mä taidan nyt jatkaa valvomista saadakseni unirytmin kohdilleen ja siirryn katsomaan lisää Pretty litlle liarsia, näkyillään taas.

Hiussuunnitelmia

Hellurei kaikki seurailijat tai muuten vain blogia katselemaan eksyneet.

Aattelin tässä pian värjäillä hiuksia, eli suunnitelmissa vetää etuhiukset ensin niin blondeiksi kuin pystyy ja sitten jotakin shokkiväriä päälle. Nyt otetaankin ehdotuksia tuohon shokkiväriin vastaan, mitään vihreän sävyjä tai lilaan viittaavia en ole toteuttamassa.

Niin ja heittäkää nyt samalla postausehdotuksia niin blogin kuin vlogin puolelle !:)

Tian heittämä haaste videona

Hehe, oonkin näemmä hiiieman myöhässä laittamassa blogin puolelle linkkiä tähän videoon, mutta :D

Viikonloppu kotona on mennyt aika normaalisti pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Perjantaina vain lagasin kotona, lauantaina olin kylällä Tiinan sekä Piian kanssa ja tänään ois suunnitelmissa vaan facebookin pirullisimman heppahaasteen kuvaaminen, pakkaaminen ja asuntolaan palaaminen.

Mun ekat kerrat - videota jälleen

Sanoissa oon saattanu mennä joissain kohdin sekasin ja oon poiminu kysymykset ensimmäiseltä vastaantulevalta, joten saattaa heitellä kuin muilla. Katsokaa mieluusti HD:nä jos vain mahdollista.

Pelko on jo melkein kaverini

Heipa hei, en ookkaan nyt hetkeen kirjoittanut vaan postaillut videoita, niin aattelin vaihteeksi taas kirjoittaa. Eli hiihtoloma näemmä tuli ja meni, huomenna paluu Kauhajoelle aamusta ja sitten kouluun. Ja maanantaikin alkaa palaverilla vanhempien ja opettajien kanssa ainakin, mun käsityksen mukaan sinne ei pitäisi tulla ketään muita, mutta mun tuurilla sinne kuitenkin tulee vähintään kuraattori. Plääh, saa nähdä miten käy, vaikken ees tiedäkkään mistä siellä puhutaan.

Loma on mennyt melkeinpä kokonaan kotona, torstaina kävin tosin Urjalassa katsomassa Aijaa, mutta muuten en oo poistunut neljän seinän sisältä. Ja tulipa todettua myös loman aikana, että pelkään lähestulkoon kaikkea. Voisinpa tässä nyt muutamista peloista kertoa.

Hämähäkit - Oon aina pelännyt, ihan pieniäkin aivan kuollakseni ja olin keväällä alakerrassa asumisevakossa viikon kun näin mun huoneen ikkunan ulkopuolella hämähäkin.

Lentävät hyönteiset yms (paitsi hyttyset) - Mun huoneessa pyörii tällä hetkellä joku yöperhonen tmv, ja aina jos nään sen ees vilaukselta meinaan saada sydärin.

Linnut - Jos ees nään linnun mun on pakko juosta jonnekkin piiloon. Tää pelko ilmaantu vasta kesäisen Tervon reissun jälkeen

Ihmiset - Jos mun kanssa samassa sisätilassa on liikaa ihmisiä mua rupee ahdistamaan. Ei se haittaa jos ne on tuttuja, mutta jos siellä on tuntemattomia ees pari liikaa niin kaikki alkaa.

Tuntemattomat miehet - Meillä oli eilen vanhempien kaveri, mies jota en tunne, kylässä. Olin yksin olohuoneessa kun se tuli sinne ja vaan moikkas mua, jonka johdosta mua rupes ahdistamaan helvetisti.

Neulat - Aina jos terkkari sanoo, että laitetaanpa joku rokote, tai otetaanpa verikoe tmv, niin mä oon menossa täysiä ovelle. Lävistyksiä tehdessä ei ongelmaa, mutta muuten.

Terävät esineet - Kun nään terävän esineen ns selväpäisenä (eli ei masistilassa) niin pysyttelen niin kaukana ettei mulle varmasti tule mitään haavoja siitä. Tää on kai jotain lapsuusajan traumoja, koska leikkasin pienempänä saksilla sormestani aika paljonkin ihoa pois.

Veri - Jos nään paljon verta ns selväpäisenä niin meen shokkitilaan. En kestä veren katsomista. Tämäkin pelko juontaa juurensa jo hyvin varhaisesta lapsuudesta.

Kipu - Pelkään kipua jolle ei mahda mitään. Esim kaatumiset, tippumiset yms on sellaista mitä pelkään, koska niissä yleensä sattuu edes sen vähän.

Korkeat paikat - Kerrostalojen parvekkeet, laitteet huvipuistoissa yms on paikkoja missä mua huimaa ja en meinaa pystyä olemaan millään. Lapsuudesta asti seurannut tämäkin pelko.

Ahtaat paikat - Jos mulla ei oo tarpeeksi tilaa ympärillä rupeaa ahdistamaan, ei pysty olemaan siellä paikassa ja vähän kuin poistun omaan maailmaani jos en pysty lähtemään.

Yliluonnolliset asiat - Tavaroiden siirtymine itsekseen yms, kaikki minkä voi edes jotenkin liittää yliluonnollisuuteen saa mut pelkäämään kuollakseni.

Käärmeet - Ei niissä ole mitään vikaa jos ne on pieniä, varmasti vaarattomia ja tarpeeksi paksun lasin takana. Mutta heti jos ykskin noista kriteereistä ei täyty niin mua ei saa menemään lähellekkään.

Kuolema - En pelkää luonnollista kuolemaa, vaan enemmän jos siihen liittyy kipua. Kuten  auto-onnettomuus, hukkuminen, auton alle jääminen, junan alle jääminen yms. Nämäkin ikävä kyllä ovat vain ns selväpäisenä tuntemiani asioita.

Menettäminen - Pelkään joka aamu, ja joka ilta, että kuulen menettäneeni jonkun mulle tärkeän ihmisen. Pelkään tän johdosta hieman tutustua ihmisiin, koska heti pelkään menettäväni sen ennen pitkää.

Rottweilerit yms koirat - Tää nyt johtuu vaan koska kun olin jollain 1 tai 2 luokalla niin rottweiler meinas käydä mun kimppuun, ei onneksi päässyt koska sellainen ihmeen sisäovi mutta silti.

Eksyminen - Ei siinä mitään jos eksyy kaupunkiin, yleensä niistä löytyy aina paikka mistä saa tietää missä on. Mutta metsään, tai muuten vaan keskelle ei-mitään eksyminen on kauhea ajatuksenakin kiitos kauhuleffojen.

Listaa voisi jatkaa vaikka millä mitoin, mutten jaksa kirjoittaa enempää. Oon vain yksinkertaisesti todennut, että lista mitä en pelkää on huomattavasti lyhyempi kuin lista mitä pelkään.

Illasta/yöstä tulee taas videota, mutta siihen asti heihei taas.

Opi tuntemaan mut -videohaaste

Eli joku teistä nakkasi mua askin puolella tällä haasteella, ja tässä se nyt sitten on. Muitakin ehdotuksia toteutan vielä viikonlopun aikana kyllä ja osaa myöhemmin, jaksakaa odottaa :'D HD:nä saapi taas katsoa c:

Kännykkävlogi: Elämäni reiät

Mitään sen kummempia sanomatta kuin että valvottu yö jälleen takana (vuorokausi putkeen jo hereillä eikä väsytä) ja video kuvattu lävistyksistä yöllä. Kattokaa HD:nä jos suinkin mahdollista.

Piercings are very big part of me

Voi luoja kun on aika taas rientänyt viime postauksesta, mutta en vain ikinä saa aikaiseksi edes käydä bloggerin puolella - saati kirjoittaa mitään. Mutta tosiaan perjantaina alkoi hiihtoloma, kerkeskin olemaan tosi monta rankkaa kouluviikkoa tänä vuonna !

Maanantaina tuli 12. helmikuuta tilaamani korut crazy factoryltä. Heti vaihdoin renkaat huuliin ja sain yllätyksekseni huomata uuden reiän olevan edelleen hieman turvoksissa, rengas kun ei ole saman kokoinen kuin toisella puolella (eli että on reilusti "heilumavaraa" siinä huulen päällä olevalla osalla). No, nytpä ainakin tiedän koska se on täysin parantunut. Lisäksi siellä oli mukana neula, sellasia puhdistuslappuja, palloja, huulikoruja, yks banaanikoru sekä pari sormusta. 

Eilen, tein frownyn ja vaikka syöminen onkin tuskaa (mulla kesti tunti syödä yks iltapala !) niin on tää ihanuus kaiken sen arvoinen. Rakastan, ei voi muuta sanoa ♥ Ja tein yöllä myös vasempaan korvaan toisen korviksen, otti paljon kipeämpää kuin ykskään muu lävistys jonka oon tehny/ottanu.

Mulla oli myös _kahden_vitun_tunnin_ operaatio tongue webin kanssa. Eka vartin takkusin reiän tekemisen kanssa ja kun sen sain tehtyä, niin menikin toinen vartti kun vuoronperään joko laitoin korua reikään tai syljin verta lavuaariin. Ihanaa tämä lävistysten teko, sillä mä olin jonkinlaisessa shokkitilassa sen veren määrän ja näkemisen takia koko ton aikaa. Sitten tippui toinen pallo vessanpönttöön, enkä todellakaan edes harkinnut sen onkimista sieltä vaan siirryin kaikkien tavaroiden kansas yläkertaan.

Peilin kanssa taistelin korua ja toista palloa puoli tuntia, kun luovutin tapin lyhyyden takia ja laitoin napakorun läpi, joka ihme ja kumma meni. No, siinä sitten tajusin etten todellakaan yritä taistella enää toisen korun kanssa, mutta mulla ei myöskään ole enempää 1.6mm palloja kuin se yksi mikä siinä korussa oli jo kiinni. Tyhmätyhmätyhmä. Melkein tunnin vaan makasin sängyssä ja varmistin vähän väliä, että koru on yhä kohdillaan, kunnes aloin epätoivoisesti katsoa olisiko mulla sittenkin lisää oikean kokosia palloja.

Ja niitähän löytyi 2 kappaletta ! Uskomatonta, mutta crazy factory teki mulle toisen kerran sen, että antoi mulle 1.6mm palloja vaikka tilasin nimenomaan 1.2mm. Joten sain kaikkien ongelmien jälkeen tongue webin korun kiinni, ja nyt mulla onkin sitten 7 lävistystä. 6mm venytys, 2 normaalia korvista, 2 huulikorua, frowny ja tongue web ♥ Tulevaisuudessa joskus vielä ainakin septum, mutta todennäköisesti myös lisää korviksia, jonkinlainen rustokoru, sillä kriteerillä että laihdun tai hyväksyn kroppani napakoru ja jos saan septumin kanssa sopimaan naamaan niin myös medusa.

Mutta nyt taidan odotella josko se nukkumatti saapuisi tännekin ja poistun blogin puolelta.

Tässä vielä nämä vauvelit näiden 12h ajalta, sekä ekstrana päälle 6mm venytys.♥

You must be a drug, 'cause I'm so addicted to you

En oo taaskaan löytänyt niin yhtään mitään inspiraatiota kirjoittaa, antakaa anteeksi ! Mutta tosiaan, ostin Jessicalta sen vanhat pidennykset viikonloppuna, ja oon aivan rakastunut niihin. Tuntuu niin ihanalta kun on pitkät hiukset ! Sunnuntaina oli myös paluu Kauhajoelle ja asuntolaan. Katottiin elokuva (Deadgirl) Johannan ja Piian kanssa, ei oikeestaan pelottava vaan oksettava ja hieman sekava. Eipä me oikeestaan muuta taidettu tehdäkkään.

Eilen sitten oltiin Piian kanssa aamupäivä koulussa, mutta sitten Jessica palas kans asuntolaan joten hengattiin sen kans, ja lähettiin nelisteen syömään subwayhin ja kaupoille, kävellen vieläpä. Ilta menikin taas elokuvaa kattellessa ja hengaillessa (katottiin Fragilea, mutta hdfin jätti sen kesken niin jäi loppu näkemättä).

Aamulla ei jaksettu Piian kanssa herätä metsätunneille, mutta ihana opettajamme, lähetti siivoojat koputtelemaan meidät hereille, joten herätys oli julma ja riistävä kahdeksan pintaan. Mulla oli aivan jäätävän huono olo, joten ilmotin opettajalle etten tuu ainakaan aamupäivän tunneille, mutta jos olo paranee niin tuun iltapäiväksi. Seuraava herätys olikin ruokavälkällä kun Piia tuli huoneeseen ja Jessica hetken kuluttua perässä. Mulla oli edelleen yhtä huono olo, joten kouluun meno kahdelle äikäntunnille ja kahdelle liikuntatunnille ei tullut kuuloonkaan.

Joten katsottiin Johannan kanssa elokuva (Nothing left to fear), ja pakko myöntää että se oli oikeasti hyvä ! Joissakin kohissa oli sellanen pieni pelko, mutta ei kuitenkaan mikään suuri. Lopussa jäi harmittamaan kun ei kerrottu mitä sille yhdelle tyypille kävi mutta asiasta pääsi yli kuitenkin. Sen jälkeen laitoin itteni ihmisen näköseks, kysyin pyörää lainaan ja hetken aikaa chillailin asuntolassa.

Tein siinä sitten lähtöä, kun totesin tutun henkilön ilmestyneen meidän solun yleisiin tiloihin. Isoveljen entinenhän se siinä istuskeli mutten kerenny muuta selvittää ku et se opiskelee nykyään kauppiksessa ja on tutustunu suurimpaan osaan meidän solulaisista. Lähin sitten, kävin tapaamisessa ja jatkoin kauppaan. Hain suklaalevyn ja sit totesin etten voi kävellä subwayn ohi, oli pakko käydä ostamassa 15cm subi ruuaksi ! Ja loppuilta menikin vaan asuntolassa lagaten.

Tossa kuva pidennyksistä ennen ku värjäsin sekä omat hiukset että pidennykset :)

Tekotaiteellista paskaa marraskuulta

Eli jostain kumman syystä mulla on koneella kuvia vain marraskuulta, joten saatte tässä nyt muutaman näistä otoksista. Enjoy ~

Porkkanalaatikko :3

Maisemaa asuntolan ikkunasta

Hmph heilahtanu mutta pururadan alkua Vuosaares

Lol, olin kenties väsynyt ku otin tän mut nauroin tälle kyltille sillon vartin XD

Joelta koululta

Jääpala linssin edessä kuvattua maisemaa

Ja minä vielä blondina täysissä meikeissä ennen tämän videon kuvaamisen alkua

Ja nyt näin loppuun pyytelen teitä kertomaan jonkun kivan järkkärin aloittelijalle, mutta ei mielellään sellasta että kun alkaa kehittyä niin saa heti ostaa uuden kameran, koska sellaiseen ei jaksa rahoja tuhlata jatkuvasti :)

A man made of potatoes

Työssäoppiminen ohi. Monia muistoja - niin hyviä kuin huonoja jäi. Uusia kokemuksia ja kantapään kautta oppimisia. Hauskoja hetkiä ja henkevien puhumisia Piian kanssa. 206 tehtyä tuntia, joista 15 hylättiin, muuten oltaisiin saatu jo pari päivää sitten suoritettua. Tulipa sanoitettua kokonainen biisikin työssäoppimisen hengessä uusiksi.

"Olet kaalimato,

ankkojen kahluualtaassa.

Unohdettu ruokinta,

oot jäänyt väliin pitkän aikaa."

"Puhu kielellä jota tajuan,

sanoilla jotka ymmärrän,

runoilla jotka käsitän,

sinuun tarvii tekstityksen.

Salaisuuksia määkijän,

pässin kaikkia puskevan,

puhu kielellä jota tajuan."

Kokonainen versio löytyy hiiiiiieman selaamalla askistani, johon löytyy linkki omasta esittelystäni.

Mutttta sitten kai voimme jonkinlaisen aasinsillan kautta siirtyä muihin asioihin. Eli huomenna hammaslääkäri puoliltapäivin, sitä ennen ja jälkeen hetken aikaa kylällä kaiketi yksin (mutta mitäpä sen väliä, kännykkä on aaina mun seurana). Sit ylihuomenna saan taas herätä aikasemmin, koska lähden junalla matkustelemaan taas. Ja syynä sama kuin viimeksi, meen katsomaan Aijaa. Sain itekkin tietää vasta alkuviikosta että nähään viikonloppuna, joten aivan paniikissa etsin tänään lahjaa, ja onneksi löysinkin Piian avulla.

Ens viikko lomaa, yhyy, ja sitten viikko koulua, jonka jälkeen hiihtoloman merkeissä viikko lomaa. Miksei tää opiskelu vois olla useamminkin tälläistä ? Koska tälläsestä helmikuusta mäkin tykkään ! Onko kellään muuten mitään ideoita, miten olla raapimatta itseään..? Koska mulla alkaa iho jo menemään huonompaan kuntoon kun vaan raavin itteäni kokoajan vaikkei ees kutita, arrgh. Kai tää on vaan jotakin stressiä taas...

Söpö on muuten myynnissä, hintaan 7000 euroa. Hieman mulla on kyllä paska ja katkera fiilis asiasta, kun ensin äitee sanoi ettei halua myydä sitä ilman mun lupaa ettei käy niinku Wilin kanssa. Oltiinhan me puhuttu toki, että jos sitä harkittis, mutta en kyllä mitään sanonut että saisi myydä. Ja no, kieltämättä pikku ylläri oli avata sunnuntaina facebook ja nähä sen myynti-ilmotus. No, toivotaan ettei mee ainakaan nopeesti kaupaks niin saan rauhassa hyvästellä sitä.

Ps. Ai oonko muuttunut ulkonäöllisesti yläasteen aikana ? Eeen ollenkaan :'D

Tykkään valittaa

Laiska ja saamaton minä sai editoitua pari viikkoa sitten kuvatun piiitkän valitus + höpötysvideon teille ! Enimmäkseen valitus, lopussa sepitän jotain muutakin :D

Sun rakkautes on parast mitä mul on ollut ikinä

Vlogia tulee jahka ees toinen kone, oma tai koko perheen yhteinen, suostuis editoimaan sitä. Viime viikonloppuna tosiaan sen kuvasin enkä nyt tänä viikonloppuna ainakaan mitään kuvaa koska tää kipu. Sattuu vaan olla, sattuu syödä, sattuu puhua, sattuu hymyillä, tätä listaa voisin jatkaa ikuisesti. Argh, ei tää voinut sattua viimeksi näin paljoa ! Tai sitten oon vaan kahdessa vuodessa onnistunut unohtamaan sen... Mutta tosiaan siis, että muutkin kuin mun facebook-kaverit tajuaa, niin kävin tänään ottamassa toisen huulikorun aamusta.

Fleetline Tattoos:issa tosiaan otin, ja todella tyytyväinen oon. Makso 45 euroa lävistäminen + koru, oli hygienia kohdillaan, hyvä asiakaspalvelu ja lävistäjä varmisti vielä multa ennen tekoa, että oon tyytyväinen kohtaan. Ja osu mun mielestä tosi hyvin samaan kohtaan kuin edellinenkin, niin tarkkaan mittaili ennen merkin tekoa että oisin ihmetelly jos ois menny toisin. Ite lävistämises äitee oli kattellu kauempaa ettei mulla ilmekkään värähtäny. Mutta oikeesti suljin silmät et rentoutuisin enkä näkis neulaa, ja kun se laitto sen läpi niin ne aukes salamannopeesti.

Lävistyksen oton jälkeen mentiin kiertelemään kirpputorille, ja itellä tarttu mukaan 4 elokuvaa, joista jokainen maksoi 2 euroa. Harry Potter & Puoliverinen Prinssi, jes enää 1 Potter-elokuva löydettävänä niin omistan kaikki ! Kauna 2, ihan vaan koska kauhuelokuvat on niiin ihania. Kielletty hedelmä & Sisko tahtoisin jäädä, koska vaikka ne on suomalaisia elokuvia, niin oon tykästynyt molempiin jo aikoinaan, ja nyt en voinut välttää kiusausta olla ostamatta niitä.

Mutta heitelkää kaikkia kivoja postausideoita niin blogin kuin vloginkin puolelle. Mä tästä lähden nyt nukkumaan ja koitan löytää postausintoani jostain ensi kerraksi, tänkin kirjottamisessa meni koko päivä. Kun ei oo intoa eikä keksi kirjotettavaa niin ei oo kiva tehä mitään postauksia.

Tässä nyt jonkinlainen kuva näistä lävistyksistä tältä päivää c: Joo, sama kuva on myös facebookissa ja instagrammissa, tiedän. Mutta koska oon laiska ja saamaton niin ei oo muitakaan julkaisukelpoisia.

Vuoden 2013 muistelua

Eli koska vuotta 2012 muistelin silloin vuosi taaksepäin, niin pitäähän sitä katsaus viime vuoteenkin tehdä. Kuvia mulla ei alkukuukausista oo muita kuin facebookissa joitakin, joista en nyt viitti ruveta kaivelemaan kaikkia. Joten saatte nyt tänä vuonna kattella vaan kuinka mun naama (hiukset siis lähinnä) on muuttunu vuoden mittaan.

Tammikuu

Hohhoijaa, miten tätä nyt jaksaa edes muistella. Paskapaskapaska kuukausi, vaikkei se silloin siltä tuntunut. Lähinnä vaan olin Tapion kanssa, tai sitten Suvin, tai Piian, yleensä niiden kaikkien kanssa vieläpä samaan aikaan. Tein virheitä, kuten varmaan monet muutkin. Kaduin niitä lähestulkoon heti, koska omatunto alko kolkuttaa. Tehtyjä tekoja ei kuitenkaan saa tekemättömiksi, joten turha sitä enää jälkikäteen murehtia. Loppukuustahan Tapio jätti mut, minkä johdosta mun masennus sai syyn lähteä pahenemaan ja siinä alkoi pitkä kierre.

Helmikuu

Paskaapaskaapaskaa tämäkin kuukausi. Itsemurhayrityksiä, viiltelyä, olin aivan sekaisin henkisesti ja oireilin sen mm mun ihmissuhdeasioissa. Ratsastelin jonkin verran, mutta lähinnä vaan makasin kotona kauheessa masiksessa tai olin kylällä Piian tai Matiaksen kanssa. Ei oikein vaan tuntunut missään vaiheessa hyvältä elämä ja halusin vaan niin lujaa päättää sen. Oli myös toki täsmäpäivä minkä vietin missäs muuallakaan kuin mun nykyisessä koulussa.

Maaliskuu

Huoh, ainoa mitä mä tästäkin kuukaudesta muistan on se kuinka paska kuukausi tää oli. Pelkkää angstia yms koko kuukausi. Niin joo ja kyllähän mut osastollekkin laitettiin loppukuusta. Tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin, taisin silloin osastolla myös tajuta, että tykkäsin Suvista, ainakin mikäli muistan oikein. Mun alkoholinkäytöstä tehtiin sossuilmoitus vaikken ees juonut kuin korkeintaan kerran kuukaudessa mutta ne huolestu siitä, koska masennus ja päihteet. En tahtonut vielä tässäkään vaiheessa elää, vaan roikuin kiinni siinä kulississa, että mulla on kaikki hyvin vaikka olin osastolla itsemurhayrityksen takia. Taisiis, opettajat mut sinne järjesti, mutta nekin oli vaan huolissaan että en mä niitä enää jaksa siitä syyttää.

Huhtikuu

Pääsin pois osastolta alkukuusta. Palasin kouluun ja mulla oli 3 viikon ajan joka päivä joku koe, koska meillä oli koeviikot ja sitten rästiin jääneet päälle. Ja huhtikuun 22. päivä koitti se ihana hetki mikä muutti mun elämän. Alisa synty. Muistan ikuisesti sen hetken kun istuin luokassa tunnilla ja äitee laitto mulle viestin, että musta on tullut täti. Mä totaalisesti sekosin onnesta. Mun elämään tuli joku, jonka kasvua mä saan seurata, jonka elämässä mä haluan olla mukana parhaani mukaan, ja se lopullisesti sai mut tajuumaan sen, että mä parannun vaikka väkisin, vaikka mun viimesillä voimilla masennuksesta. Joku niin pieni, viaton, ihana tyttövauva saapui mun elämään, niin enhän mä nyt halua pois sen elämästä lähteä. Ruvettiin myös blondaamaan mun hiuksia huhtikuussa.

Tuore täti, veljentytär ekaa kertaa sylissä ja pehmolelu jonka pikkuprinsessa tädiltään sai ♥

Toukokuu

Alko näyttämään jo valosammalta. Ei ollu enää kokeita, peruskoulu läheni loppua, ja mikä parasta; mä tutustuin Aijaan. Rupesin seurustelemaan Suvin kanssa, vaikka se olikin aluksi vaan läppää molempien tunteista huolimatta. Oli kevättanssiaiset ja kaikkea muutakin shaissea mitä Jalasjärven yläaste keksii aina päättöluokkalaisten kiusaksi. Niin ja sitten tietysti luokkaretki ♥ Kolmen vuoden palkka on jotaki 50e, mutta silläkin sai osteltua paljon kaikenlaista c: Tästä painamalla pääset siihen postaukseen missä esittelen ne mitä ostin ideaparkista luokkaretkellä :D

Kesäkuu

Jee loma, vapaus, peruskoulu ohi ! Vietin aika paljon aikaa kylällä, enimmäkseen Piian kanssa jäätelökiskalla mutta kyllä mä Suviakin näin. Oli Provinssi ja näin Cheekin sekä Kaija Koon. Sekä niiden yksien kanssa Children Of Bodomin, minkä keikalla joku randomi työns mua ja sit ku mulkasin sitä oikeen kiukkusesti ni se pyys anteeks, jos katse vaan vois tappaa... Ihania muistoja ♥ Juhannuksen vietin kotioloissa Suvin kanssa leffoja katsellen ja pizzaa syöden, ilman alkoholia ! Se oli myös sitä aikaa kun olin polttamatta. Kesäkuussa oli myös Alisan ristiäiset joista lähdin suoraan Tervoon mummin luokse.

Ristiäisistä. Äiti ja tytär c:

Heinäkuu

Ekan viikon olin tosiaan keskellä ei-mitään Pohjois-Savossa Tervossa. Luonnonjärvi suoraan takapihalla, aurinko paistoi, oli hyvä kirja mukana ja ah, kesä. Sain vaan olla aurinkotuolissa lukemassa, tai sitten uimassa, tai sitten lenkillä, tai sitten lukea sisällä ja syödä terveellisesti. Näin myös mun pikkuserkkuja silloin 3 vuoden tauon jälkeen, ja ne oli oikeesti kasvanu toosi paljon. Taino, nuoremman näin kyllä sillon ekaa kertaa, mutta ihan sama. Kotiinpaluun jälkeen olin kylällä, ratsastelin, kävin parissa kisoissa Rassella, erosin Suvin kanssa ja sitten lähdin leirille. Oli ihana viikko parhaiden ihmisten kanssa, hulluja juttuja tuli tehtyä ja tietenkin ratsastettua toosi paljon ! Söpökin kävi leirin aikana ekaa kertaa järvessä, onnistuttiin eksymään parin muun leiriläisen kanssa Mäntän keskustaan (naurakaa meidän säälittävyydelle) ja leirikisoista 70-90cm korkeudesta voitto kotiin Rassen kanssa. Ja joo, leiri loppu vasta elokuun puolella mutta kerroin koko leirin jutut nyt kuitenkin heinäkuun kertomuksessa.

Elokuu

Jurassic rock, koulun alku, muutto Kauhajoelle asuntolaan. Kuulosti täydelliseltä, siltä mistä mä olin aina haaveillu. Mutta pikkuhiljaa mun kunto lähti jo elokuussa romahtamaan alaspäin uudelleen. Sain liikaa vastuuta, kun piti huolehtia itestäni, Söpöstä ja koulusta. Mutta sainhan mä elokuussa myös mun rakkauden, siilin ♥ Ei mulla oikeestaan oo elokuusta mitään kerrottavaa, olin koulussa vaihtelevalla menestyksellä. Aukusti oli ainoo mitä tapahtu loppukuusta ja siitäkään ei oo oikeestaan muistikuvia, ne loput hämärätki on jo aika lailla päässy unohtumaan koska mulla on tunnetusti hyvä muisti.

Aivan tuore siili c: © Piia

Syyskuu

Mun kunnon romahtaminen alko jo näkymään. Aloin myös pikkuhiljaa myöntämään itelleni, että taidan tykätä Aijasta, ja hoin itelleni etten saa tykätä siitä koska se seurustelee mun exän kanssa. Mulla ja Söpöllä tuli 2 vuotta kavioliittoa täyteen 3. päivä (jee sillon oli myös Essin synttärit näin btw). Loppukuusta mulla ja Aijalla rupes olemaan juttua kun se kerto et se tykkää musta ja mun sydän pomppas kurkkuun ja jäädyin täysin ja en meinannu pystyy sanoon et mäki siitä, mut onneks pystyin sanomaan. Ruvettiin puhumaan entistä aktiivisemmin (jos se ees oli mahollista ku puhuttii jo valmiiks lähestulkoo kokoaja). En kuitenkaan oikeestaan viel kellekkää kertonu et kenen kans mulla on juttua, koska tosiaan Aija seurusteli sillon vielä sen mun exän kanssa, mutta jätti sen (en nyt muista jättikö syys- vai lokakuusa mutta kuitenkin) mun takia sitten aika nopeesti.

Lokakuu

Jee synttärit sweet sixteen wuhuuu. Aija kysy mua vieläpä samana päivänä ku mitä mulla oli synttärit sen kans yhteen, mikä teki mun synttäreistä parhaat ikinä, oikeesti. Oli myös syysloma (koska kukaan ei varmaan tätä muistanutkaan) ja onnistuin nolaamaan itteni askissa ja facebookissa synttäriryyppäyksen ansiosta täysin Aijan parhaalle kaverille, mutta onneks se otti mun jutut huumorilla ja ollaan kaiketi jonkinlaiset kaveritki ny sen ansiosta. En oo sen jälkeen juonu kertaakaa eikä oo ees tehny mieli (ok pari kaljaa vetäny mut en kuitenkaan enempää). Mä myös suorastaan anoin itteni osastolle takasin turvaan itteltäni. Aloin vaan pelkäämään omaa romahdustani niin paljon, etten uskaltanut nukkua kun pelkäsin mitä teen itelleni vielä tajuamattani. Ja nää kohtaukset jatkuu edelleen, ei onneks kuitenkaan niin pahoina. Mulla alotettiin lääkitys, ja sain jälleen tutustua uusiin ihaniin ihmisiin (jos joku teistä lukee tän niin tunnistatte itsenne kyllä).

Marraskuu

Pääsin osastolta pois. Elämä jatkui. Palasin kouluun ja näin jälleen Söpön. Olin kuitenkin vielä henkisesti loppu, mutta pystyin jo huolehtimaan itestäni, niin oli kai siinä ees sen verran parannusta entiseen. Näin Aijan ekan kerran (oh god, voisin selittää siitä päivästä vaikka päivän kyllästymättä), ja se oli vaan niin täydellistä. Loppukuusta värjäsin hiuksia eka edestä vähän punasiks ja loput mustaks (ja tänään värjättiin juurikasvut pois + siili leikattiin eli ainakaan hetkeen ei tuu hiukset muuttumaan). Ite tykkään toosi paljon näistä hiuksista, jos vaan vähän kasvas vaa xd Niin ja olihan mulla se mysteerinen Helsingin reissu millä tienasin päivässä päälle 2 tuhatta euroa. Ja siirryin myös nykyaikaan ostamalla älypuhelimen, wow !

Joulukuu (finally)

No koulua, joululahjojen ostelua jne. Koulun loppumisen jälkeen tuntu niiin oudolta kun asuntolan huone jäi niin tyhjäks ja ku palaan sinne vasta helmikuun lopulla niin villakoirat varmaan valtaa koko huoneen siinä ajassa ! Mutta joulu meni ihan normaalisti, niin kuin muukin loma. Olin aika lailla vaan kotona ja kattelin omas kerrokses leffoja ja sarjoja. Ja sit 30. päivä lähin junalla matkaileen, ohgod. Tuli käytyä Tampereen vaihtojen kautta Forssassa ja takaisin Jalasjärvelle päivässä. Kaikki vain Aijan vuoksi. Annoin Aijalle joululahjaks suklaata, pehmolelun sekä sydämenpuolikas- kaulakorun (josta toinen puoli on tietty mulla). Ja sain Aijalta kynttilähommelin mistä laitan kuvan tohon alas (vain koska en jaksa selittää millanen se on, laiska mä) sekä pehmolelun. En juurikaan enää perusta ite pehmoleluista, mutta ton kanssa oon nukkunu lähestulkoon joka yö ja roikun se kainalossa myös aika paljon, se vähän kuin korvaa mulle Aijaa. Mutta, oli hieno vuosi 2013 ja jäi paljon ihania muistoja, toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä parempi ! 

Ah Piian pidennykset ♥ Tahtoo omat !

Ps. En toki oo laiska ja saamaton, alotin kirjottamaan tätä 31. joulukuuta ja sain nyt valmiiksi. Mutta, enpä mä ikinä kuvannu sitä vlogiakaan mitä lupasin, niin teen sitten työssäoppimisen jokasena päivänä pienen videopäiväkirjan mistä teen sitten koosteen tubeen työssäoppimisen jälkeen (tai keskellä sitä jo osan). Lupaan tän ! Ja nyt Onnellista uutta vuotta 2014 kaikille jotka tän lukee !:)