Kuukausi sitten, 13. lokakuuta, aloin seurustelemaan Aijan kanssa. Kuukauteen on mahtunut paljon, mm. ensitapaaminen ja monta ihanaa puhelua jotka on saanu mut paremmalle tuulelle aina. Joskus aiemmin luulin olevani rakastunut, mutta pakko myöntää, että en oo tuntenu ketään toista kohtaan aikasemmin näin vahvasti. Moni tietysti sanoo että se on vain alkuhuumaa, ja että myöhemmin kyllä tunteet tulee pienenemään jne. Mutta tiedän, ettei se ole niin. Joka ikinen päivä tiedän, että rakastan Aijaa eilistä enemmän ja päivä päivältä oon varmempi, etten halua ikinä luopua tästä suhteesta. Ja tiedän, että jos mokaan jotenkin tän suhteen, niin en vois ikinä antaa sitä itelleni anteeksi.
Tää on niin kliseistä sanoa, että jos se musta on kiinni, niin oisin vielä monen vuoden päästä tässä samassa suhteessa, kenties kirjoittamassa samanlaista bloggausta tai jotain muuta tekstiä, joten en sano niin. Tiedän, että tarvitsen Aijan piristämään mun päivää pelkällä olemassaolollaan vielä monen vuoden päästäkin. Ilman Aijaa en edes välttämättä eläisi tällä hetkellä, se on pelastanu mut ja saanu mut uskomaan jälleen siihen parempaan huomiseen. En halua vierelleni ketään muuta, en tänään, huomenna tai kuukauden päästäkään.
En tarvitse enää päihteitä. En alkoholia, en lääkkeiden väärinkäyttöä (johon olen myös sortunut ikävä kyllä) enkä tupakkia. Aija on paras huume, ja se on koukuttanu mut aivan täysin. Niin kauan kuin tää suhde kestää, voin olla lähempänä sitä "terveempää" elämää. Kyllä, tää ei oo kestänyt vielä kovin kauaa, tiedän sen. Mutta en oo koskaan aikaisemmin ollut lähellekkään näin onnellinen. Oon sanonut noin varmaan miljoona kertaa täällä blogissakin, mutta tällä kertaa se on totta. Aiemmissa suhteissa, kun oon niin sanonut, oon kuitenkin päätynyt olemaan yliampuvasti mustasukkainen, kun oon ollut epävarma suhteessa.
Nykyään en ammu enää yli mustasukkaisuuteni kanssa (luojalle kiitos siitä, ei kukaan voinu oikeesti kestää mua kun pääsin pahimmilleni) vaan oon tarpeen vaatiessa pienesti mustasukkainen. Koska nykyään uskallan suoraan kysyä asiasta, jos jokin saa mut epävarmaksi, ja uskallan luottaa toiseen osapuoleen tarpeeksi. Toisaalta, silti oon sitä mieltä, että mikä on mun on mun ei muiden. Vaikka joka päivä ei voikaan olla ihana, jokainen hetki Aijan kanssa edes puhelimen tai netin välityksellä tekee siitä päivästä paremman. E♥A.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti