Mulla on aina ollut mun kropan kanssa ongelmia pääni sisällä. Tai siis, en oo koskaan ollut mikään unelmavartalon omistaja, enkä varmaan tule ikinä olemaan. Joten eilen illalla, katsoin itseäni peilistä ja päätin - ainakin yrittää - hyväksyä itseni juuri tälläisenä kuin olen. Se ei tuu olemaan helppoa, jos se olis helppoa, mä huijaisin itseäni, koska mun unelma olisi, että paiaisin jotain 38-42kg.
Tästä päivästä tulee ensimmäinen tässä, katsotaan kauanko menee, että voin katsoa peiliin tyytyväisenä ja kulkea keskustassa ilman että mietin, mitä muut ajattelevat siitä miltä näytän. Loppupeleissä oma kroppa, ja muukin ulkonäkö, on vain mun itseni oma, ei kenenkään muun. Miksi siis antaisin toisten ihmisten mielipiteiden siitä, miten suurelta mun maha tai reidet tai kädet, tai mikä tahansa mun ulkonäössä näyttää vaikuttaa omaani ?
Jos en voi hyväksyä itse itseäni, miten voisin olettaa muiden sen tekevän ? Ulkonäköpaineet on nykyisin aivan liian korkeat. Mainoksissa, elokuvissa, kaikkialla naiset muokataan photoshopin avulla näyttämään täydellisiltä. Miksi annamme kaikille nuorille tytöille jotka murrosikään siirtyvät tälläisen kuvan ?! Kauneus on katoavaista loppupelissä, joten miksi pyrkiä siihen, että näyttää täydelliseltä ?
En tiedä teistä muista, mutta mulle itselleni se luonne on aina merkinnyt paljon enemmän kuin ulkonäkö. Mitä väliä sillä on, jos seurustelen aivan helvetin ruman tyypin kanssa, jos sillä on aivan mahtava luonne ? Enkö saisi tehdä niin, vaan pitäiskö mun seurustella mahtavan näköisen tyypin kanssa, jolla on luonne aivan perseestä ?
Myönnän, olen itsekin syyllistynyt tuomitsemaan ihmisiä pelkän ulkonäön perusteella, vaikkei niin saisi tehdä. Tunnen kuitenkin paljon ihmisiä, joilla se ulkonäkö ei kaikkien silmää miellytä, mutta joilla on aivan mahtava luonne. Vastapainoksi tunnen myös ihmisiä, joiden ulkonäön olisi kuka tahansa valmis ottamaan itselleen, mutta joilla se luonteen paremmuus on jaettu hieman pienemmällä kauhalla.
Parasta näissä ensiksi mainitsemmissani ihmisissä on se, että he uskaltavat olla sitä mitä ovat. Tuovat esiin omat mielipiteensä ja pukeutuvat siten miten he haluavat. Massan mukana kulkevat ne, joilla ei ole tarpeeksi itsetuntoa kulkea oman tahdon mukaisesti. Voisin mäkin kulkea massan mukana, olla se sievä tyttö topeissa, pillifarkuissa ja neuleissa hiustenpidennykset hiuksissa kiinni. Tai sitten se stereotyyppinen lesbo, lyhyeksi ajeltu siili ja rekkakuskimaiset vaatteet.
Mieluummin olen kuitenkin oma itseni. Jos en siis halua olla mitään muuta kuin oma itseni, miksi en myös hyväksyisi omaa ulkonäköäni ? Tottakai muilla on oikeus tulla kertomaan mielipiteensä siitä, miltä näytän. Mutta miksi ihmeessä, mun pitäisi ruveta sen takia olemaan jotain toisen silmiin miellyttävämpää. Mä olen mä, pukeudun kuten tahdo, laitan hiukseni kuten tahdon, ja näytän juuri siltä miltä näytän. Muuksi en ole muuttumassa, en oo ikinä ollut aikeissakaan muuttua, joten nyt mun on korkea aika hyväksyä itseni lopullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti