Joskus jopa vahvin murtuu

Kylmä. Väsymys. Henkisesti oon taas murtumispisteessä. Sunnuntaina menin hyvissä ajoin nukkumaan, silti pääsin eilen hereille vasta kolmelta päivällä. Jokaikinen askel tuntuu siltä, että romahdan hetkenä minä hyvänsä maahan. Jos niin tapahtuu, lupaan että jään siihen makaamaan enkä nouse, ennen kuin olen kunnossa.

En sitten tiedä, mikä mua vaivaa, mutta kuulen jatkuvasti laahaavia askelia seuraamassa mua kun liikun. Ja jos vain istun tai makaan, joku hengittää mun korvan vieressä. Kihelmöintiä niskassa ei saa loppumaan, en sitten tiedä miksi, koska sitä tuntuu yleensä vain jos joku tuijottaa mua, ja nykyisin sitä tuntuu vaikka olisin yksin jossakin.

Tänään oon taas koulussa. Katsoo jaksanko koko päivää. Viime tunnilla rupes ahdistamaan niin paljon, että mun teki vain mieli juosta luokasta ulos ja lähteä kauas täältä. Päätin sitten kuitenkin jäädä ja yrittää kestää sen. Meinasin itkeä koko ajan mutta selvisin kuitenkin, ja pääsin sitten luokanohjaajan tunneille. Toisin sanoen meillä on nyt tietokoneella pari tuntia, joiden jälkeen meen kuraattorille.

Sitten kun sieltä pääsen niin meen ehkä kouluun pariksi tunniksi, ja lähden kolmelta, että kerkeän siivota karsinan, hakea Söpön sisälle ja mahdollisesti syödä ennen terapiaa. Vaikka käynkin nykyään säännöllisesti terapiassa, silti koko viikonlopun ajan mietin, jaksanko enää taistella, vai luovutanko suoraan.

Mä näen tyhjän taistelukentän,
oon ihan yksin sodassa siellä.
Ja vihaan tyyntä myrskyn edellä,
kun tapahtuu on helpompi hengittää.
Mä näen tyhjän taistelukentän,
pahimman vastustajani tiedän,
minusta itsestäni sen löydän.

Tiktak - Sankaritar

Aika on lääkäri joka hakkaa potilasta,
opettaja joka tappaa oppilaansa.
Mä en pelkää kuolemaa, mut pelkään väkisinkin,

sen aiheuttajii, syitä ja vaikutusta lähipiiriin.
Pelko on tunne mitä ei masentunut tunne,
ja surun tunne ei näy mitenkään sulle.
Ongelmista puhuminen usein mahdotonta,
on helpompaa sulkeutuu alle katon oman.
Mut jossain vaihees jalat ei ees enää kanna pihaan,
koska ikuisesti et voi uida vastavirtaan.
Mikään ei maistu yhtään millekään,
kaks kirjettä - ne perheelle ja ystäville jää.

Kymppilinja - Reunalla

Kiitän ja kuittaan jälleen kerran. Päivä kerrallaan pitää yrittää selviytyä, vaikka joskus jokin vetäisikin jälleen alas. Pohjalta on vaan niin vaikea nousta ylös, ja kerta kerralta, jokaisen uuden putoamisen jälkeen, se on entistä vaikeampaa ja tuntuu entistä toivottomammalta.